Kosteikkopuiston historiaa

Nykyinen Peltosaari oli 1960-luvun loppuun asti Paloheimon omistamaa peltoa. Talvisodan aikana aluetta pommitettiin ankarasti, koska venäläiset luulivat sen olevan lentokenttää.  

Vantaanjoen mutkan kohdalle oli kaivettu allas, joka toimi Riihimäen uimalaitoksena vuoteen 1955 asti, jolloin nykyinen maauimala valmistui. Vanhan uimalaitoksen paikalla on nyt Bad Segebergin lampi.

Riihimäen kaupunki osti vuonna 1965 peltoalueen ja seuraavana vuonna pidettiin pohjoismainen kilpailu alueen suunnittelusta. Peltosaaren kaava valmistui vuonna 1970 ja alueelle kohosi ensimmäinen kerrostalo 1973. Samalla Vantaan uoma oikaistiin kulkemaan V.I. Oksasen kadun vieressä.

Nykyisen kosteikon paikalle alettiin ajaa läjitysmaita keskustan työmailta 1960-luvun lopussa ja myöhemmin Peltosaaren sillan rakennusalueelta sekä pintamaita kerrostaloalueelta. Työväentalomuseo siirrettiin nykyiselle paikalleen 1969. 

Työmaavallien väliin jääneisiin painanteisiin muodostui kosteikkoja, joiden vesi on pääasiassa pohjavettä. Yksi kosteikkoaltaista kuivatettiin myöhemmin puhkaisemalla radan suuntainen valli, jotta vesi pääsi virtaamaan Vantaaseen. Alkuaikoina lietteiset vesialtaat olivat varsinkin kahlaajien muuttomatkoillaan suosimia levähdyspaikkoja. 

Alueen puuston ja pensaikkojen kasvun myötä on myös alueen linnusto muuttunut. Kosteikko on silti säilynyt monimuotoisena sisältäen useita ekosysteemejä.  

Kosteikkopuiston alue oli joutomaata, kunnes Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys suunnitteli ja toteutti alueelle ensimmäisen luontopolun kaupungin talkootuella 1998. Vuonna 2000 polkua laajennettiin rakentamalla pitkospuut laajimman kosteikon yli nykyiseen muotoonsa. Vuonna 2022 luontopolku uudistettiin osallistavan budjetoinnin hankkeena.