Joutomaiden kasvillisuus

Joutomailla luonto ottaa vallan ihmistoiminnan hälvennettyä paikalta. Joutomaiden kasvillisuus muodostuu itsestään paikalle tuotujen maamassojen sisältämästä siemenpankista. Lisäksi eläimet ja tuuli kuljettaa alueelle siemeniä. Läjitysmaiden mukana alueelle on kulkeutunut myös puutarhakasvien karkulaisia.
Joutomailla viihtyvät niin sanotut “joka paikan kasvilajit”, kuten ruoho-, heinä, ja niittykasvit. Joutomaat ovat tärkeä osa kaupunkiluontoa, koska perinnebiotyypit, kuten kedot ja niityt, ovat uhanalaisia ympäristöjä. Niiden lajistorikkaus voi olla moninkertainen verrattuna hoidettuihin viheralueisiin.

Rohtoraunioyrtti

Rohtoraunioyrttiä on viljelty Suomessa 1600-luvulta lähtien aluksi rohdoskäyttöön, myöhemmin koristekasvina. Kukat voivat olla sinipunaisia tai kellanvalkoisia. Kosteikkopuistossa rohtoraunioyrttiä tavataan useimmiten valkokukkaisena.

Pietaryrtti

Pietaryrtti on helppo tunnistaa nappimaisista kukista. Voimakastuoksuinen pietaryrtti kukkii keltaisena heinäkuun lopulta syyskuulle. Pietaryrtti viihtyy tien varsilla ja joutomailla, kunhan kasvupaikka on kuiva ja valoisa. Kasvi on hedelmäpuiden lähellä hyödyllinen: sen aromaattinen tuoksu karkottaa lehtikirvoja ja muita tuholaisia.

Pujo

Pujo on tienvarsien ja joutomaiden rikkaruoho, joka loppukesällä aiheuttaa monille ankaria allergisia oireita siitepölyllään. Pujon torjuminen on vaikeaa, sillä kasvi leviää tehokkaasti juurakkonsa avua ja voi tuottaa vuodessa puolikin miljoonaa siementä. Aiemmin pujoa on käytetty rohto- ja maustekasvina sekä jopa koristekasvina.

Pelto-ohdake

Pelto-ohdake on koko Etelä-Suomessa yleinen rikkaruoho, mutta mieleinen kasvi etenkin perhosille. Sen pulleat mykeröt ovat punaisia ja houkuttavat hyönteisiä.

Leskenlehti

Leskenlehden keltaiset kukat ovat kaikille tuttuja, mutta suuria kesäisiä lehtiä harva osaa yhdistää leskenlehteen. Leskenlehti on voimakas leviäjä joutomailla.

Ketohanhikki

Ketohanhikki viihtyy kosteikkoa reunustavalla sorakentällä mattona, kuten muutkin kulutusta kestävät lajit, kuten pihasaunio, pihatatar ja piharatamo. Ketohanhikki kukkii kesä-elokuussa. Lehtien alapintaa peittää hopeanvalkoinen, kiiltävä karva.

Vieraslajit

Vieraslajit ovat saaneet jalansijaa kosteikolla. Alkuperäisluonnon kannalta pahimpia karkulaisia ovat haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut kurtturuusu, jättipalsami, jättiputki ja jättitatar. Kahta viimeksi mainittua ei vielä ole tavattu Kosteikkopuistossa.

Suomeen koristekasvina tuotua villiintynyttä lupiinia kasvaa paikoin, vaikka lupiinikasvustoja on saatu rajoitettua. Jättipalsami on saatu kosteikosta kitkettyä. Tilalle on kasvanut Suomen luonnonkasveihin lukeutuvaa järvikortetta.
Haitallinen vieraslaji espanjansiruetana on levinnyt kosteikkopuistoon, josta se on löytänyt otollisen ympäristön.