Riihimäkeläiskirjailijoita

Kirjailijoiden henkilötiedot ja teosluettelot ovat niistä kirjailijoista, joilta on kaunokirjallisia (romaanit, runot, näytelmät) teoksia Riihimäen kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa. Kotiseutukirjailijaksi katsotaan henkilö, joka on syntynyt, käynyt koulua tai elänyt huomattavan osan elämästään Riihimäellä. Lyhemmän ajan paikkakunnalla asuneelta otetaan kotiseutukokoelmaan vain Riihimäellä kirjoitetut teokset. Lisäksi kokoelmaan kerätään teoksia joissa tapahtumapaikkana on Riihimäki. Kotiseutukokoelma sijaitsee kirjaston Alasalissa 1. kerroksessa. Sivustoa täydennetään ajoittain.

Ilmoittaudu riihimäkeläiseksi kotiseutukirjailijaksi kirjastosta saatavalla lomakkeella. Voit täyttää lomakkeen myös sähköisesti: Riihimäkeläiskirjailija – ilmoittautumislomake.

Ahlqvist, Maija

syntymäaika: 13.06.1956 Hausjärvi
Nykyinen kotipaikka: Riihimäki

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen aktiivisesti harrastanut ja opiskellut kirjoittamista. Olin Hämeen kesäyliopiston Kirjoittajakoulussa.

2010–2016 ja opettajina olivat läänintaiteilijat, Päivi Haanpää ja Taija Tuominen. Olen tykännyt runoista 1970-luvulta asti. Olen kirjoittanut fantasiatarinoita kirjan verran. Olen kirjoittanut vaikka mitä eli rikostarinoita, novelleja ja runoja. Mutta “Tulioranssi” on ensimmäinen oma kirja. Olen kyllä mukana lukuisissa antologioissa Samuli Parosen seurassa sekä Uudenmaan Kirjoittajien 50-vuotisjuhlakirjassa, joka ilmestyi vuosi sitten. Olen aina mukana jossain kirjoitusryhmässä. Tämä koronavuosi ei tee poikkeusta. Olin viime talvena Päivi Kuusisen Kirjoittamisen iloa -ryhmässä Hyvinkään lukiolla ja pidin siitä kovasti. Tänä vuonna olen mukana Merzi Bergmanin Tekstistä julkaisuksi -ryhmässä Riihimäen lukiolla. Olen myös SKS:n vastaajaverkostossa. Olen kuvataiteilija ja valokuvaaja. En tarvitse kirjoittamiseen välttämättä ryhmää. Tekstiä tulee muutenkin. Olen luova ihminen monipuolisesti.

Teokset
- Tulioranssi, 2020
- Taidetta lampunvarjostimen alta. Toimittaja: Lauri Vanhala, 2021
Airisto, Irma

14.12.1920–31.3.1990

vanhemmat: Toini ja Mauno Isola
kuvaamataidonopettaja

Hämäläinen ilta

Ole ääneti. Myös talo hiljaa on.
Ole hiljaa ja kuuntele, levoton.

Puut läsnä on, pellot. Kuten aina ne on.
Ole hiljaa. Rauhoitu, rauhaton.

(Runoja Riihimäelle, 1989)

Irma Airisto os. Isola kuului Isolan tunnettuun talonpoikais- ja taiteilijasukuun. Hänen maanviljelijäisänsä Mauno Isola sanoitti tunnetun joululaulun ”Me käymme joulun viettohon”. Sisarista vanhin Tuulikki Isola-Holmila toimi äidinkielen opettajana Riihimäen lyseossa. Nuorin sisar Maija Isola oli tunnettu Marimekon tekstiilitaiteilija ja taidemaalari.

Irma Airisto toimi kuvaamataidon opettajana Riihimäen lyseossa 1957–1984. Hän perusti lyseon näytelmäkerhon ja Kansalaisopiston Ermina-näyttämön. Molemmissa esitettiin myös hänen omia näytelmiään. Irma Airisto kirjoitti runoja, näytelmiä, pakinoita, kronikoita ja oli myös kuvataiteilija. Hänen runojaan julkaistiin vuonna 1945 ilmestyneessä runoantologiassa “Nuori runo”. Puputin kulmassa -runo on muodostunut riihimäkeläiskirjallisuuden klassikkorunoksi. Irma Airisto on maininnut kiinnekohdikseen kotikylänsä Arolammin, Riihimäen lukion ja Kansalaisopiston.

Hänen tekstejään on luonnehdittu sadun ja toden väliseksi symboliikaksi, jossa menneisyys ja nykyhetki ovat läsnä. Irma Airiston kotiseuturakkaus näkyy hänen tuotannossaan. Erityisesti hän oli kiinostunut kotikaupungin vanhojen rakennusten suojelusta. Runossa “Linnunlaululle, pienelle vanhalle talolle” hän tunnelmoi Riihimäen vanhimman rakennuksen, myöhemmin puretun, Linnunlaulun pihamaalla. Irma Airisto kertoo Riihimäkeläinen-lehden haastattelussa vuonna 1989, ”Minun alaani ovat näytelmät ja runot, koska ihminen kiinnostaa minua. Näytelmiä minun on ehkä siksikin helppo kirjoittaa, kun kuvaamataidon opettajana näen visuaalisesti. Näin kuvallinen ilmaisu liittyy kirjalliseen.”

Linnunlaululle,
pienelle vanhalle talolle

Pienen linnun ääntä
hiljaa kuuntelen.
Nojaan talon seinään
pienen, punaisen.

Kiire, melu, melske
Hetkeks´ unohtuu.
Kertoo tarinoitaan
portaat, kynnyspuu.

Katsoo ikkunasta
vuosikymmenet.
Katsoo lapsenkasvot,
katsoo vanhukset.

Näkee: ympärille
kasvaa kaupunki
kohottaen muurit
elon suojaksi.

Lähden talon luota
pienen, punaisen.
Samat ovat haaveet
ihmissydämen.

(Irma Airisto: Runoja Riihimäelle, 1989)

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Nuori runo: antologia, 1945
- Teinien näytelmiä, 1964
- Musta kulmatalo: näytelmäkäsikirjoitus, 1969
- Kuunvaloa ja muita näytelmiä kouluille, 1975
- Kapsäkki: näytelmäkäsikirjoitus, 1976
- En etsi valtaa loistoa: näytelmäkäsikirjoitus, 1977
- Sinua ei ole: näytelmäkäsikirjoitus, 1977
- Albumin lehtiä: kuvaelmasarja Riihimäen koululaitoksen 100-vuotisjuhlaan Peltosaaren koulussa 11.9.1979
- Joulunpunaista: näytelmäkäsikirjoitus, 1979
- Lyöppijuusto ja kurjenkello: näytelmäkäsikirjoitus, 1988
- Runoja Riihimäelle, 1989
Lue lisää Irma Airistosta.

Aittonen, Susanna

s. 1964
musiikin maisteri, pianonsoitonopettaja, pianisti

Teokset
- Toinen sen unohti: runoja, 2007
Akkanen, Anja

s. 15.11.1970 Hausjärvellä
Asunut Riihimäellä vuodesta 1987
Ravitsemustyöntekijä

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen julkaissut marraskuussa 2012 esikoisrunoteokseni Riisutut sanat palvelukustanteena Mediapinnassa. Runot ovat syntyneet pitkäaikaisen sairasteluni aikana. Runot ovat synkkiä, väkeviä, hupsuja, toiveikkaita, elämän kaiken kirjon kattavia. Kirjassa on myös minun ja tyttäreni ottamia valokuvia. Kirjoitan myös romaania, joka on fiktiivinen omaelämäkerta.

Teokset
- Riisutut sanat: runoja, 2012
Alsta, Tuulikki

s. 1946 Riihimäellä

vanhemmat Hilkka ja Olavi Alsta
FM 1973, äidinkielen lehtori
1. palkinto WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuskilpailussa 1969

Teokset
- Vakavat leikit: romaani, 1966
- Häilyvät suhteet: romaani, 1967
- En tiedä kenen joukoissa seison: romaani, 1972
- Tiedän paikan armahan: romaani, 1979
- Kolme tuhatta sateista aamua: selkokirja, 1990
Lue lisää Tuulikki Alstasta.

Appelroth, Alli

s. 1927

Teokset
- Hellästi ja päättävästi: runoja, 1991
- Linnunradalla: runoja, 1991
- Runoilija suojatiellä: runoja, 1991
- Vain suunta eikä matkaa: runoja, 1991
- Yli sen: runoja, 1991
Arjavirta, Mauno

(vuoteen 1936 Arffman, Sotkamo Jussi)
s. 23.6.1918 Sotkamossa
k. 31.1.2012
vanhemmat Hilma ja Hemmi Arffman,
toimittaja

Mauno Arjavirta syntyi Sotkamossa Hilma ja räätäli Hemmi Arffmanin (myöh. Arjavirta) perheeseen. Perhe muutti 1920-luvun alussa Riihimäelle, jonne isä Hemmi perusti räätälinliikkeen Lasitehtaantien (nyk. Arjavirrankadun) varteen. Hilma Arjavirta oli kotoisin Kormun kylästä ja myöhemmin hän tuli tunnetuksi Riihimäen ensimmäisenä naispoliitikkona. Mauno Arjavirta tutustui kirjallisuuteen jo lapsena, sillä Riihimäen Kansalaisopiston kirjasto sijaitsi väliaikaisesti heidän kodissaan.

Mauno Arjavirran vanhemmat olivat mukana työväenliikkeessä ja tämä vaikutti voimakkaasti myös Maunon elämänkulkuun. Hän oli itsekin mukana sosiaalidemokraattisten lasten ja nuorten toiminnassa. Koulunkäynti jatkui maamieskoulussa ja myöhemmin VR:n konepajakoulussa. 21-vuotiaana hän joutui Talvisotaan ja sotapalvelusta kesti yhteensä viisi vuotta. Sota katkaisi Mauno Arjavirran siviiliuran ja syksyllä 1946 hän hakeutui Työväen akatemiaan Kauniaisiin, jossa opiskelutoverina oli toinen riihimäkeläinen Veikko Sinisalo.

Työväen akatemian jälkeen Arjavirrasta tuli toimittaja turkulaiseen päivälehteen ja myöhemmin työ jatkui Invalidiliiton lehden päätoimittajana eläkevuosiin saakka.

Mauno Arjavirta aloitti kirjailijanuransa Jussi Sotkamon nimellä vuonna 1955 ilmestyneellä romaanilla “Silta yli kuilun”. Riihimäkeen liittyi vuonna 1960 julkaistu Tuulinen paikka -romaani, jossa kuvaillaan elämää kotiympäristössä ase-, lasi- ja oluttehtaineen. Romaanin pääteemana on nuoren miehen elämän etsintä sodan jälkeisessä Suomessa. Hänen kirjailijantyönsä päättyi 1960-luvun puolivälissä nuortenkirjaan “Ei välitöntä hengenvaaraa”, mutta kirjoittaminen jatkui lehtimiehenä. Kirja kertoo liikenneonnettomuudessa vammautuvasta nuoresta pojasta.

Mauno Arjavirta on todennut tulleensa kirjailijaksi ja toimittajaksi äitinsä ansiosta. ”Äidin sosiaalisuus tarttui minuunkin – tulin mukaan innostavaan vammaistyöhön.” (Invalidityö-lehti 2008).

Teokset
- Silta yli kuilun: romaani, 1955 (nimellä Sotkamo, Jussi)
- Tuulinen paikka: romaani, 1960
- Ei välitöntä hengenvaaraa: nuorisoromaani, 1964
Tietokirjoja
- Mauno-vaari kertoo lapsuudestaan, 1996
Lue lisää Mauno Arjavirrasta.

Arola, Pirkko

vanhemmat Saimi os. Patrakka ja Uuno Äikäs
puoliso FT Pauli Arola
s. 1946 Luumäellä, vuodesta 1947 Mikkelissä,
asunut vuodesta 1974 Riihimäellä
sairaalateologi, rovasti

Uin unien joessa.
Kimalainen kuljettaa
ohuita siipiään
kesän hipiällä

(Kimalainen kesän hipiällä, 2012)

Teokset
- Itseään kysyvä kello: runoja, 2011
- Kimalainen kesän hipiällä: runoja, mietelmiä, 2012
- Puu muistaa kasvunsa: runoja, 2015
- Vastaan sanaan sanalla, aforismeja. Kirjokansi, 2017
- Näen taivaan ikkunoistani: näytelmiä ja pienoismonologeja, 2018
- Kuun päivä, 2018
- Tuuliköynnös, 2018
- Ruusa, 2019
- Pitkää tanssia, 2020
- Meripihkatuuli, 2022
Tietokirjoja
- Askeleeni 3–6, uskonnon oppikirjasarja (myös opettajanoppaat ja työkirja) (Airikkala-Arola-Lahtinen)
- Askeleeni juhlapäivät (Holm-Johansson-Ritzen-Arola)
- Koululaisen katekismus (Airikkala-Arola-Lahtinen)
- Pääsanoja (Arola-Sainio)
- Seitsemän sanaa (Pauli Arolan kanssa)
- Puu etsii varjoaan: mietelmiä, aforismeja, 2011
- En voi kieltää maailmaa: mietelmiä, aforismeja, 2013
Laulukokoelmia
- Aamujen aamu (säv. Jukka Salminen)
- Nousee ruohoon kukkanen (säv. Fridrich Bruk)
- Tuulien teitä: Pirkko Arolan kauneimmat laulut (eri säveltäjiä)
- Tänä aamuna aurinko nousi (säv. Jukka Salminen)
- Valosi ei himmene, 2011 (säv. Marjut Sipakko)
- Voitko kuulla äänen sen (säv. Fridrich Bruk)
Pienoismusikaaleja
- Aamujen aamu (säv. Jukka Salminen)
- Asserin laulu (säv. Elina Aho-Kuusama)
- Hetki pieni jouluyön (säv. Maria Portaankorva)
- Hopealinnun maa (säv. Matti Nikunen)
- Jouluilta Betlehemissä (säv. Jukka Salminen)
- Juurtuneen puun laulu (säv. Mirjami Mäntymaa)
- Kadonneen lampaan kukkula (säv. Mirjami Mäntymaa)
- Kaikkien intiaanien päivä (säv. Mirjami Mäntymaa)
- Poni Petronessan yömatka (säv. Jukka Salminen)
- Rotta Remon Rodillac (säv. Jukka Salminen)
- Sata muuta sydäntä (säv. Jukka Salminen)
- Tehdaskylän laulu (säv. Tapio Mäenpää)
- Valon Kuningas (säv. Juha Antikainen)
- Tuhkimo löytää nimensä (säv. Maria Portaankorva)
Omat sanat kirjoittamisesta

”Jo lapsena sain kipinän kirjoihin ja kirjoittamiseen. Eri elämänvaiheissa haasteina ovat olleet lauluntekstit (25 eri säveltäjälle), oppikirjat ja pienoismusikaalit lähinnä koulunäyttämöille. Viime vuosina runot ja aforismit ovat hallinneet kirjoittamistani. Rytmistähän on kysymys niissäkin, kuten laulun sanoituksissa. Sanat ovat kuin aaltoja, jotka pyrkivät rantaan päivittäin. Haluan olla edelleen mukana tuossa virtauksessa. Levytetyt laulut elävät omaa elämäänsä. Elina Vettenrannan Kastepisara-levyn lauluista tulee palautetta. Oululainen aCorde kuoro on juuri levyttänyt Maria Portaankorvan säveltämän Hetki pieni jouluyön -joulumusiikin. Useimmat levyt eivät koskaan löydä sanoittajan kuultavaksi. Ne ovat vain nimi vuotuisessa teostoluettelossa. Julkaistut lauluni löytyvät Kansalliskirjaston Viola tietokannasta.”

Attila-Hämäläinen, Ulla

s. 1924 Riihimäellä
vanhemmat Mandi o.s. Järvinen ja Valo Attila,
lausuntataiteilija, lausunnan opettaja

Teokset
- Satumylly: satuja, 1955
- Uiperi Puiperon sadut, 1958
- Jopotiinin lankakerä, 1961
Backman, Martti

s. 28.5.1948, Lahti
Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
Asunut Riihimäellä: Vuodesta 1991

Toimittaja. Eläköitynyt Yleisradiosta 2011, jossa toimi 15 vuotta tutkivana toimittajana MOT-ohjelmassa. 1979–1987 Helsingin Sanomat, 1987–1993 päätoimittaja Iltalehdessä, 1993–1996 päätoimittaja Suomen Kuvalehdessä.

Omat sanat:

Uteliaisuus ja vimma tarinoiden kertomiseen eivät kadonneet työelämästä poistuessani. Halusin kuitenkin koettaa eläkkeellä jotakin aivan uutta, ja se oli kaunokirjallinen, romaanimainen kirjoittaminen. Historia tarjoaa loppumattoman mahdollisuuden sekä tutkimishimon että eläytyvän kirjoittamisen halun tyydyttämiseen.

Teokset:
- Mukana Anna Kortelaisen toimittamassa antologiassa ”Avojaloin – 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta”. Gummerus 2015
- Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918. Gummerus 2016
Tietokirja
- Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostotiedustelun romahdus 1933. Gummerus 2017
- Rintamalääkärin kuolema : Urpo Viinikan sota, 2019
- Hirmuinen aika : saksalaismielinen vastarinta 1944-1948, 2021
Ehrnrooth, Pertti

s. 25.4.1934 Kurkijoella
peruskoulun luokanopettaja, koulun johtaja
asunut Riihimäellä 1940–1954
nykyinen kotipaikka Joensuu

Omat sanat kirjoittamisesta

”Alkusysäyksen kirjoittamiseen sain Riihimäellä vuonna 1947, kun kauppalan toimesta järjestettiin kirjoituskilpailu (ns. messukirjoitus), josta palkintona sain Välskärin kertomukset. Sen jälkeen on syntynyt monensorttista tekstiä: romaaneja, matkakertomuksia, novelleja, näytelmiä, eräjuttuja jne.”

Teokset
- Kanervankukka : eränovelleja, 2001
- Meren kissa : kalastuskertomuksia, 2002
- Shamaanin saari, 2004
- Viha, 2006
- Kenttäpullolapaset : Pojan sota-ajan muistoja : novelleja, 2011
- Neljä vuodenaikaa : satusikermä, 2011 (ei meillä)
- Veljesviha, 2012
Tietokirjoja
- Pohjan perillä, 2010
Lisäksi tekstejä kymmenissä antologioissa ja aikakaus- ja ammattilehdissä.

Pertti Ehrnrooth Kirjasammossa

Ekholm, Kai

s. 15.10.1953 Salossa, nykyinen kotipaikka Helsinki
asunut Riihimäellä vuosina n. 1965–1972
ylioppilas Riihimäen yhteiskoulu 1972
FT, prof, ylikirjastonhoitaja Helsingin yliopiston kirjasto

Miksi kirjoitan

Olen kirjoittanut parikymmentä tietoteosta ja satoja artikkeleita. Nyt halusin tietää osaanko kirjoittaa romaanin. Olihan se oppimisprosessi, joka jatkuu…

Muistelus

Yksinhuoltajan poikana meille ei tilattu kalliita lehtiä eikä juuri kirjojakaan ostettu. 50 metrin päässä Ahjon tavaratalosta oli kirjasto, jonne pakenin lukemaan. Loppu oli suotuisa. Päädyin kirjastoalalle.

Teokset
- Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava : dekkari, 2013
- Tähtisilmä : dekkari, 2016
Tietokirjoja

Julkaissut yli 20 teosta muun muassa sensuuritutkimuksen, kirjallisuuden ja elektronisen julkaisemisen alalta. Hänen väitöskirjansa “Kielletyt kirjat 1944–46” (2000) käsitteli yleisten kirjastojen kirjapoistoja sodan jälkeisessä Suomessa.

Fagerström, Mira

s. 21.2.1981
asunut Riihimäellä v. 2003 lähtien

Omat sanat kirjoittamisesta

Runoni ovat kaikuja kaikesta siitä,
mitä näen, koen, ajattelen, tunnen.
Ei kai kukaan silloin voi sanoa,
että tekstini ei vastaa todellisuutta?
Vai eikö minun todellisuuteni siis ole totta?

Kirjoitan sanoiksi muuten sanomatta jäävät,
annan tilan pimeyteen haudatuille
ja uskallan kertoa sen, mitä muut eivät.

Runoni ovat täynnä ääripäitä,
ahdistusta, kipua ja tuskaa.
Enimmäkseen mustaa, mukana myös iloa,
kyyneleitä surusta ja kiljahduksia onnesta,
mutta kukaan ei voi väittää,
että runoni eivät olisi totta.

Sillä,
ennen kaikkea
runoni kertovat minusta.

Teokset
- Muusana oma elämä. Mediapinta 2017
Gustafsson, Anja

s. 5.2.1944, k. 2012
asui Riihimäellä v. 1948–1964
o.s. Ruuskanen, ent. Lehtinen
vanhemmat: Vilho ja Anna Ruuskanen
Fil.kand., ylitarkastaja
kirjoittanut kaksi tietokirjaa nimellä Lehtinen, Anja

Teokset
- Antiikkilipasto: jännitysromaani, 2008
- Mansikkatyttö: jännitysromaani, 2009
- Uranaiset: jännitysromaani, 2011
Halonen, Väinö

s. 1920, Uusikirkko
Ollut Riihimäen varuskunnassa vakinaisessa palveluksessa

Teokset
- Renki-Ierikka, 1992
Hattula, Markku

s. 1950 Kestilässä, asunut Riihimäellä vuodesta 1984
Aikuiskouluttaja, kirjallisuusterapiaohjaajaSuomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2002
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäsen vuodesta 1998

Se oli marraskuun viimeinen päivä viime vuonna, 1939, kun radiossa kerrottiin venäläisten ylittäneen rajan ja marssineen Suomen puolelle. Alkoi kiireinen liikekannallepano, ja kotikylästäni Puolangaltakin nuoret miehet katosivat rajalle päin. Mutta minä en ollut lähtiöiden joukossa. Minun sotani alkoi vasta helmikuussa 1940.

(Eturintaman iskujoukko, s. 5)

Omat sanat kirjoittamisesta

”Olen kirjoittanut työni ohessa vuosikymmeniä: romaaneja, novelleja, kesäteatterinäytelmiä ja lehtikolumneja ja julkaissut mm pari sketsikirjaa yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Työhöni Maaseudun Sivistysliitossa kuuluu erityisesti kirjoittaja- ja tarinakoulutus. Työhöni liittyen olen ollut tekemässä kahta kirjoittamiseen ja kirjallisuusterapiaan liittyvää opaskirjaa yhdessä parin muun kirjailijan kanssa. Edelleen olen toimittanut useita antologioita ja historiikkeja.

Ensimmäinen teokseni, novellikokoelma Sama se (Karisto Oy), julkaistiin vuonna 1989, sen jälkeen olen kirjoittanut mm maaseutuaiheisia romaaneja ja novelleja sekä nyttemmin pari sotaromaania. Kustantajan (Minerva Kustannus Oy) toivomuksesta tulen todennäköisesti jatkamaan so-taromaanien kirjoittamista. Kirjailijana ajattelen, että omien mieltymysten ohella on ajateltava myös lukijaa, eli sitä kirjoitetaan mitä luettavaksi kulloinkin halutaan.

Säännöllinen palkkatyö on taannut sen, että minun ei ole tarvinnut roikkua apurahahirressä, vaan olen voinut määrätä kirjoittamisen rytmin itse. Toki palkkatyö on vienyt myös aikaa ja energiaa kirjoittamiselta.

Olen julkaissut paljon; toistakymmentä teosta ja yli kymmenen näytelmää. Sen olen havainnut, että Hämeessä muualta muuttanut on aina muukalainen. Niukalti olen täkäläisiä apurahoja saanut, Hämeen Kulttuurirahastostakin kai yhden kerran. Ilmeisesti minulta puuttuvat verkostot, eikä tämän ”puhumattoman heimon” keskuudessa ilman paikallista syntyperää ole mitään eikä kukaan… ehkä se kirjailijalle on hyväkin asia, juurettomuus…

Kun romaanini Eturintaman iskujoukko ilmestyi vuonna 2011, Riihimäen Kaupunginkirjaston
käytävällä tuli vastaani eräs paikallinen eläkeläisopettaja joka sanoi: – Olen lukenut uusimman kirjasi, en pitänyt! Tähän lauseeseen sisältyy mielestäni hämäläisyyden ydin, joka minulle pohjoissuomalaiselle on outo. Hämeessä tarvitaan paksu nahka, kuurot korvat ja lannistumaton mieli, jos tahtoo kirjailijanuraansa jatkaa. Toistaiseksi olen tahtonut.”

Teokset
- Hatullinen satuja : valikoima pöytälaatikkosatuja lapsille, 1978
- Sama se : novelleja, 1989
- Näytön paikka : romaani, 1992
- Hurmuri ja muita kertomuksia, 1999
- On kurkiaurat lentäneet, 2001
- Kuusijuhla : joulunäytelmiä kouluille, 2003
- Isät kutsuvat poikiaan, 2004
- Rahat ja henki, 2007
- Naurun vuoksi, sketsejä, 2008 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
- Eturintaman iskujoukko : romaani talvisodan ratkaisun hetkistä, 2011
- Eturintaman iskujoukko iskee takaisin, 2012
- Akat, 2013
- Eturintaman iskujoukon torujuntavoitto, 2013
- Kaukopartion kujanjuoksu, 2014
- Kaukopartion kostoisku, 2015
- Kaukopartio virittää ansan, 2016
- Räppikukko Rieku maailmalla, 2017 (lastenkirja)
- Räppikukko Riekuu ja Susikukka, 2018 (lastenkirja)
- Suopursuja vainajille, 2020 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
- Talvisodan korpisoturit, 2021
- Pohjanpojan talvisota, 2023
Tietokirjoja
- Sanasi sun, kirjoittamisen opas, 2006 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
- Sanojen sylissä, kirjallisuusterapian opas, 2009 (yhdessä Kristina Svenssonin kanssa)
- Minä Husu, suomalialainen, 2017 (yhdessä Abdirahim Husseinin kanssa)
Helle, Teemu

s. 1982
Helsingistä kotoisin oleva kirjailija, joka asuu nykyisin Riihimäellä
Neonvalot-blogi

Teokset
- Kiss ash : runoja, 2009
- Sorta vala : runoja, 2009
- Oy : runoja, 2010
- Mustat lehdet : poème noir : runoja, 2011
- Onnen maa : runoja, 2014
- Kahden kaupungin runot, 2018
- Kuu näyttää kirjaimensa, 2023
Teemu Helle Kirjasammon sivuilla

Herkman, Jarmo

s. 1964 Riihimäellä

Tienviitat vieraita, talot kutistuneita
tai kadonneita, se 20 metriä korkea
pulkkamäkikin Pataistenmäen sillan
kupeessa on enää neljä metriä korkea.
Vain leikkitoverini ovat nyt suuria.

(runosta On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, 2000)

Teokset
- Valon mykkä karnevaali, 2000
- Pirun postia : runoja, 2002
Lue lisää Jarmo Herkmanista

Huttu, Sylvi

o.s. Luukkonen
s. 1948 Suomussalmella
Hum.kand., luokanopettaja (eläkkeellä)
Asunut Riihimäellä vuodesta 2012

Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

Olen lukutoukka. Aloitin toukkailun jo kuusivuotiaana,

jolloin yläluokan opettaja lähetti isonsiskon mukana minulle luettavaksi Peppi Pitkätossun, ja sen myötä halu omien tarinoiden kertomiseen rupesi nostamaan päätään. Kun 12-vuotiaana aloitin päiväkirjojen pitämisen, ne täyttyivät suurilta osin runoista, tarinoista, saduista ja nuortenkirjojen aluista. Päiväkirjan päivittäminen on jatkunut näihin päiviin saakka, jossain vaiheessa se vain siirtyi tietokoneelle. Näitä päiväkirjoja olen hyödyntänyt niin lapsuusaikoja kuvaavissa kirjoissani Kivi tähtien takaa ja Tyhjä Kirja kuin myös aikuistumisvuosista kertovassa teoksessani Saviruukku tulvii.

Opiskelu- ja työvuosina syntyi lähinnä runoja, mutta sairastuttuani kirjoittaminen muuttui terapoivaksi tekijäksi ja se veti minut takaisin elämään. Eläkkeelle opettajan työstä jäätyäni sanat suorastaan purskahtelivat esiin ja joskus hätäilen, ehtisinkö koskaan saada talteen kaikkea sitä, mikä sisältäni pyrkii päivänvaloon.

Muutin Riihimäelle 5.10.2012, ihan sattuman oikusta, kun jouduin etsimään asuntoa eteläisestä Suomesta. Onneksi kohtasin kaikkialla iloisia, ystävällisiä, avuliaita ihmisiä ja rupesin viihtymään. Kiitos, Riihimäki

Teokset
- Elämä kuin unta (yhdessä Felix Hutun kanssa), Myllylahti 2006, tarina appeni kokemuksista talvi- ja jatkosodan ajoilta
- Peppinja, omakustanne 2009, lapsenlapsille kirjoitettu, mummin lapsuusmaisemiin sijoittuva seikkailukirja
- Kivi tähtien takaa, Mediapinta 2011, peikoilla, keijuilla yms. höystetty lastenkirja, Pihla-sarjan ensimmäinen osa
- Tyhjä kirja, Mediapinta 2011, satua ja tosiasioita toisiinsa sekoitteleva lasten/nuortenkirja, Pihla-sarjan toinen osa
- Kirjeet, jotka tuuleen kirjoitin : MinunKirjani.com 2012, kuvitteellisesta nettirakkaudesta kertova proosarunokirja
- Eksynyt Elämän lapsi : Books on Demand 2013, runokirja
- Saviruukku tulvii : Books on Demand 2015, Pihla-sarjan kolmas osa
- Unen salatulla siivellä, 2017 (runoja)
Päivi Lappalaisen Facebook-kavereiltaan kokoamassa Kulkisitko kanssani -runokirjassa on julkaistu muutamia runojani 2013

Hytönen, Risto

s. 20.7.1953 Riihimäellä
Näyttämömestari Kansallisooppera
Asunut Riihimäellä halki elämän ja asuu edelleen Lemmenmäessä

Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

Kirjoittaminen on ollut harrastus rippikouluiästä lähtien. ”Suon ja tehtaan välissä” syntyi, kun vuorotteluvapaan aikana ajattelin kokeilla saisinko syntymään pitkää tarinaa. Aluksi pelotti, josko aamulla pää on tyhjä, eikä tarinaa synny. Turha luulo, sitä tuli yllättävän vaivattomasti, niin vaivattomasti, että se oli jopa hauskaa (se oli hauskaa). Toisaalta, tarinan kannalta, oli helppo kirjoittaa, kun sai muistot Räntsälästä silmien eteen. Vielä kun sanotaan, että vanhemmiten sitä alkaa muistamaa parhaitten lapsuuttaan, kuin tätä päivää tai lähi historiaa. Niinpä kirjoittaminen oli helppoa.

En osaa mieltää itseäni kirjailijaksi. Olen juossut Helsinki City-Maratonin kerran. ”Olet sitten yksin- kertainen maratoonari”, kuten eräs hyvä ystävä asian ilmaisi. Olen kirjoittanut yhden kirjan, olen siis varmaan yksinkertainen kirjailija.

Minulle tarinoiden keksiminen selällään maaten on se paras hetki kirjoittamisessa. Se on se hauskuus. Kirjoittaminen ja asian laittaminen raameihin ja uskottavaksi muokkaaminen, on se työläin ja monesti tylsin vaihe. Joskus jokin tarina alkaa elää päässä monia vuosia. Siihen palaa ja miettii miten sitä muokkaisi tai rakentaisi uudeksi ja tuoreeksi. Yksi novelli pyöri päässä varmaan viisi vuotta. Alkujaan se oli kolmisivuinen tarina, josta aikaa myöten muokkautui yhden sivun tarina. Siitä tuli hyvin pelkistetty. Pidän siitä vieläkin, enkä enää osaa kirjoittaa tai muokata sitä enempää.

Laitan se nyt tähän jatkeeksi.

”Kaipuu”
Kävelin pihan yli puuvajalle. Kuuraiseen maahan jäivät saappaan jäljet. Katsoin jälkiäni aamun hämärässä. Ne olivat mustat, yksinäiset, ja maahan lojumaan unohdetut. Vajan takaan, sängelle puidulta pellolta kuului fasaanikukon kirkaisu. Hönkäisin kämmeniin lämmintä ilmaa ja löin vanhan kirveen hakkuupölkkyyn sydämeni halusta, jotta paha virtasi ulos sisältäni.

Otit ja lähdit, – ”noin vain!”- sininen mekko heilahtaen takin alta. Sanoit, ettet ole minulle velkaa. Mutta emmehän me eläneetkään, tullaksemme toisillemme velallisiksi. Ei tämän lyhyen elämänkaaren aikana edes ehdi velkaantua, yritin vielä sanoa. Käänsit selkäsi, kuin olisit laittanut kirjankannet kiinni. Keittiössä, ruoka-pöydän, tuolien, mattojen vankina, sen vähäisen tavaran keskellä katsoin sinun selkääsi, joka hautasi pois hellyyden ja rakkauden.

Puuvajan peräseinän pinolla oli ajan harmaaksi patinoima pitkäsiimalaatikko ja sen alla viinapullo. Laatikko näkyi hämärästi ovensuuhun. Luoja, että sinne oli pitkä matka, sille laatikolle. Pihaan kaarsi auto ja pysähtyi nytkähtäen. Aurinko nousi metsän takaa. Hetken kuluttua se sulattaisi kaikki jäljet pihalta. Sinun, minun, kaikkien, kuin ei kukaan, eikä koskaan siinä pihapiirissä olisi kulkenut.

Miehet nousivat autosta ja lähtivät tulemaan minua kohti, kun huomasivat minun seisovan vajan ovella. Miehillä oli tummat takit. Kuskilla oli kapea lierilakki, toinen oli paljain päin. Molempien takin liepeet heilahtelivat kävelyn tahtiin kuin epätahtiset siivet. Tultuaan vajalle miehet kysyivät tunsinko henkilön? Tunsin – Sanoivat ottavansa osaa, ja että ilmoittaisivat kun saa hakea. Pois lähtiessään vanhempi kysyi, voisiko se olla vahinko vai tarkoituksella? Käännyin poispäin ja tuijotin siimalaatikkoa, käden kohdalla kirves, niin turhaan lyöty.

Hytönen: Suon ja tehtaan välissä

Teokset
- Suon ja tehtaan välissä, 2012
Hämäläinen, Mirja

s. 17.6.1943 Kiteellä
kotitalousteknikko
asunut Riihimäellä vuodesta 1987

Teokset
- Elämisen riemuja : runoja, 2009
Muuta tuotantoa antologioissa
- Lähetti sanan, palan sydäntään : Janakin antologia 1997, 1997
- Joskus tuuli hipaisi poskea : Janakin 15-vuotisantologia, 1998
- Verbaalinen ilotulitus, Samuli Parosen seura, 1999
- Kevyt kosketus : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä 2003
- Yht´äkkiä sielu onkin täysi, Kirjoittajayhdistys Janaki, 2003
- Tässä on tila : kuukauden runoja 1999-2003, 2003
- Menneet tulevat : Kanta-Hämeen joulu 2004, 2004
- Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005, 2005
- Vienosti tuoksuvat elämältä : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2005, 2005
- Sudenmarja : antologia, 2006
- Kuuluuko varmasti! : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janakin 25-vuotisjuhlakirja, 2008
- Sinusta minuun minusta sinuun : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä joulun alla 2008, 2008
- Ilovoimaa/Tarinat talteen, Riihimäen kansalaisopisto, 2009
- Sinisiä hetkiä, Lahden runomaraton, 2009
- Runoeväät, Kansalaisopiston runopiiri, 2010
- Runoja leipälaatikosta, Lahden runomaraton, 2011
- Kaiken kansan työrunot, Lahden runomaraton, 2012
Muissa julkaisuissa
- Laula satakieli, Eino Leinon päivän konserttivideo, 2001
- Enemmän kuin kaiken, Ilmo Häkkisen säveltämiä runoja cd-levyllä, 2003
- Aurinko nousee : trubaduurilauluja (1997-2004), nuotitettu laulukirja (Ilmo Häkkinen), 2005
- Aurinko nousee : trubaduurilauluja, cd-levy (Ilmo Häkkinen), 2005
- Runo soikoon, Kari Mäkirannan säveltämiä runoja cd-levyllä, 2008
Iivari, Päivikki

Syntynyt Sallassa
Nykyinen kotipaikka: Riihimäki

Olen asunut Riihimäellä vuosina 1973 – 1987 jonka jälkeen kävin asumassa ympäryskunnissa. Takaisin Riihimäelle muutin vuonna 2012.

Muu ammatti: taloushallinnon numeronikkari

Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

Vuoden 2014 syksyllä eksyin vahingossa kansalaisopiston tarinat talteen kirjoitusryhmään ja itsellenikin yllätyksenä löysin sisältäni runoilijan. Ryhmänvetäjän kannustuksesta koostin ensimmäisen runokirjani keväällä 2016. Toinen yllätys olikin sitten se, että kirja löysi lukijansa ja palaute oli positiivista.

Runot syntyvät pakottamatta, sysäyksenä saattaa toimia uutisen tai tv-ohjelman synnyttämä tunnetila joka peilautuu omaan elämänkokemukseen. Käsittelen toisinaan rankkojakin aiheita kuitenkin enemmän toteavalla otteella kuin syyttelemällä. Elämä on – kaiken kaikkiaan aika yllättävää aikaa.

Teokset
- Mikä siinä on niin vaikeaa?, 2016
- Elämän jäljet, 2017
- Myötäkarvaan silitettävä, 2018
- Kellarissa tuulee, 2019 (runoja)
Immonen, Kyllikki

(os. Pellinen)
s. 1912 Tuusulassa
vanhemmat Ida Aleksi Pellinen, puoliso Lauri Immonen, poika Tapani s. 1945
ylioppilas Riihimäen yhteiskoulu, 1932
FM, opettaja

Teokset
- Ja mies oli minun makuuni : iloinen romaani, 1939 (nimellä Pellinen, Kyllikki)
- Pystykorvan muistelmat : romaani, 1944
- Fuksi on ja ihmettelee (kopio), 1936 (nimellä Pellinen, Kyllikki)
Immonen, Tapani

s. 1945 Helsingissä
vanhemmat Kyllikki o.s. Pellinen ja Lauri Immonen,
kansakoulunopettaja

Teokset
- Kissat ovat pimeässä harmaita : jännitysromaani, 1968
- Kuolema kukkien aikaan : poliisiromaani, 1969
- Kukkopilli ja kuolema : jännitysromaani, 197
Lue lisää Tapani Immosesta
Juudin, Mikael

s. 1949 Jyväskylässä
asunut Riihimäellä v. 2018 –
Muu ammatti: toimittaja ja puutarhuri

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjoitan voimakkaasti, suorasanaisesti ja monitasoisesti.
Tekstini jättää harvoin ketään kylmäksi.

Teokset
- Jumalan vangit, 2018
Järvelä, Tuulikki M.

s. 1936 Kärkölässä
puoliso Hannu Täppinen

Teokset
- Tulsatäti Järvelänä ja Täppisenä : runoja, 1995
- Saturnuksenkadulta kajahtaa : kooste, 1998
- Huomiointeja, 1999
- Ilo ojentaa, muistojen tuiketta : kooste (& Hannu Täppinen), 1999
- Tämä hetki : kooste nro 5 (& Hannu Täppinen), 2000
Järvinen, Anneli

s. 1952

Teokset
- Ellun kana : romaani, 1996
Kaarne, Meri

o.s. Mykrä
s. 1943 Antrea

Teokset
- Mitä hää hänes haastaa? : murrepakinoita, 2004
Kaartinen, Leena

s. 4.2.1942 Imatralla
Asunut Riihimäellä vv 1956 – 1967
Nykyinen kotipaikka Lahti
ylioppilas Riihimäen Tyttölyseo 1961
Lastenlääkäri

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen tehnyt elämäntyöni Afganistanissa ja vähän Etiopiassakin. Afganistanista aloitin syksyllä 1971. Suomeen tulin silloin 1974. Kirjoitin alusta pitäen nk. Ystäväkirjeitä suunnilleen kerran kuussa, missä kerroin työstäni ja ihmisistä, elämästä maailmalla. Kirjoitin myös joihinkin lehtiin kuulumisia ja kirjoituspyyntöjä tulee vieläkin erilaisiin julkaisuihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaa oikeastaan 14 vuotiaasta saakka, myös työaikana maailmalla. Ystävät yllyttivät minua kokoamaan kokemukseni kirjoiksi ja siitä se alkoi. Ensimmäisen kirjan Lääkärinä Afganistanissa kustansi Karas Sana (Kansan Raamattuseura), ja sieltä sain myös arvokkaita ohjeita kirjoittamiseen Eeva Mesiäiseltä ym. alkuhankaluuksissa. – Tähänastiset kirjat ovat oikeastaan kaikki syntyneet eri elämänvaiheistani maailmalla noin viiden vuoden välein. Toivon, että voin jossain vaiheessa jatkaa kirjoittamista.

Teokset & kirjailijan taustatietoja
- Olet vapaa, Johannes : romaani, 1984.
  ”Sairaalaevankelistan tarina. Kirjaa myytiin 3 painosta Etiopian nälänhädän hyväksi, 160 000 mk oli tuotto.”
- Makai tyttö Afganistanista : romaani, 1989.
  ”Afkanistanilaisen kristityn tytön tarina Neuvostoliiton miehityksen ajalta 1979 – 1989. Palasin tuolloin Afganistaniin vuonna 1985.”
Muut teokset & kirjailijan taustatietoja
- Lääkärinä Afganistanissa : mutaklinikan arkea ja juhlaa, 1978.
  ”Ensimmäiseltä työkaudeltani Afganistanista 1971 – 1974 Keski-Afganistanin vuoristossa ”Hasaramaassa.”
- Sairaala sissisodassa, 1979.
  ”1976 – 1977 Etelä-Etiopiassa, Shakkison sairaalassa, Somalian sodan aikana.”
- Matkaan taas : lääkärinä Etiopian vuorilla ja laaksoissa, 1985.
  ”Toiselta Etiopian kaudelta 1979 – 1983. ”Kulissien takaista” lähettielämän kerrontaa.”
- Lastenlääkärin sotapäiväkirja Kabulissa…, 1996.
  ”Kabulin sota alkoi 1992 Neuvostoliiton vetäydyttyä maasta. Toimin Kabulissa MCH-ohjelmassa klinikan johtajana. (Mother and Child Health, naisten ja lasten neuvola- ja terveysasematoimintaa).”
- Talebanien takana, 2002.
  ”Pääsin takaisin rakkaaseen vuoristoon, samoihin maisemiin, missä aloitin 1971. Tuonne syrjäseudulle ei talebanien valta juuri ulottunut.”
- Näkemiin Hasaramaa! : vuoristolääkärin viimeinen vuosi Afganistanissa, 2007.
  ”Viimeinen vuosi 2005 – 2006 vuoristossa.”
- Pakolainen, 2010.
  ”Erään pakolaisperheen tarina, samalla minun Afganistanin kauteni läpileikkaus, sillä päähenkilön tunnen 1970-luvun alusta ja kirjassa esiinnyn helposti tunnistettavana sivupersoonana.”
- Leena tahtoo maailmalle, 2022
Leena Kaartinen wikipediassa

Kajander, Kalle

4.3.1862 – 3.2.1928 Hausjävellä (Riihimäen emäpitäjä)

Riihimäen emäpitäjässä Hausjärvellä syntynyt Kalle Kajander tuli tunnetuksi hämäläisen maaseudun realistisena kuvaajana, joka ammensi kirjalliset aiheensa lähiympäristöstään. Vanhemmat: Karl Gustaf Kajander ja Beata Kristiina os. Backberg halusivat kouluttaa Kallen ja lähettivät hänet Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, josta hän tuli ylioppilaaksi 1882. Humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa jäivät kuitenkin kesken ja Kalle Kajander palasi 28-vuotiaana kotitilalleen Hikiän Kajantolaan maatalon töihin. Innokkaalle metsämiehelle kotipitäjän metsät tulivat tutuiksi ja metsissä kulkiessaan hän pani merkille kuinka isännät haaskasivat metsiään surutta. Näillä retkillä oli kumppanina usein Hausjärvellä tuolloin asunut Juhani Aho, joka kannusti Kalle Kajanderia kirjailijantyöhön. Eränkäynnin ohella Kalle Kajanderia kiinnosti pyöräily ja yhdessä Juhani Ahon kanssa hän teki polkupyöräretkiä mm. Pariisiin ja Italiaan asti. Matkakuvauksia näistä retkistään hän kirjoitti Uuteen Suomettareen. Hausjärvi-seura julkaisi vuonna 2008 Kalle Kajanderin pyöräretkistä kirjasen Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista.

Esikoisromaani Kun talonpojasta tuli herra (1897) käsitteli kriittisesti isäntien metsänhoitoa ja metsäyhtiöiden häikäilemättömyyttä. Toinen romaani Kunnanmiehiä (1899) kuvasi muuten mallikelpoisesti taloaan hoitavaa mahti-isäntää, mutta jonka kääntöpuolella oli oman edun tavoittelu ja vertaisiaan halveksiva luonne. Sahayhtiöiden tilanostot olivat aiheena pienessä kirjasessa Metsät ja yhtiöt (1901). Myös Nälkämailta (1903) ja pieni opas Säästä metsääsi (1903) syntyivät maa- ja metsätalouden harrastuksesta. Kahdessa kertomuskokoelmassa Pahkakuppi (1902) ja Yhden ainoan kerran (1911) Kajander jatkoi kansanelämän kuvauksiaan, joihin hän sai aiheensa kotiseutunsa tapahtumista.

Kalle Kajanderia on pidetty kriittisenä realistina ja hän sai kiitosta omana aikanaan niin Juhani Aholta kuin Eino Leinoltakin. Ilmari Havu luonnehti Kalle Kajanderin Valittujen teosten (1955) esipuheessa Kajanderilla olevan vankka asema suomalaisessa kansankuvauksessa.

Kalle Kajander on haudattu kotipitäjänsä Hausjärven kirkkomaalle.

Teokset
- Kunnanmiehiä, 1899
- Valitut teokset, 1955
- Kunnanmiehiä ; kun talonpojasta tuli herra, 1983
- Kun talonpojasta tuli herra : romaani, u.p. 1984
Tietokirjoja
- Kirjeitä polkupyörällä Euroopan eri maista, 2008
Kallio, Reino

s. 1.7.1931 Perttelissä
asunut Riihimäellä 40 vuotta (2013)

Omat sanat kirjoittamisesta

”Kirjoittaminen on harrasteeni, eräänlainen elämäntapa. Suunnitelmissani on tehdä itse kirja, jossa kerron kartanoelämästä 1950-luvulla ja samalla tallentaa kotiseutuni murretta, jälkipolville, sukulaisille, ystäville ja tuttavilleni luettavaksi.”

Teokset
- On taipaleella reissumies ja muita tarinoita, 2008
Tietokirjoja
- Yksinäinen ajopuu, 2002
Palkintoja Eläköön Mies -kirjoituskilpailussa vuonna 1994 ja Tosi Elämän -kirjoituskilpailussa vuonna 1998.

Kaukomies, Sirpa-Leena

s. 1945
Asunut ja käynyt koulua Riihimäellä, muutti Ruotsiin 1964

Teokset
- Suruani kirjoitan : runoja, 2002
Kemppi, Jaakko

s.1930 Antreassa

Teokset
- Evakkotiellä, 2000
Kemppi, Mia

1972 – 2012

Teokset
- Ajatuskuplacowboy : runoja, 2012
Kinnunen, Antti

s. 1965
Asunut Riihimäellä v. 1998 lähtien
Nuoristo-ohjaaja

Kirjoittanut ensin mm. laulutekstejä, osia Moon-Tv:n sarjaan, julkaissut muutamia runoja kokoelmissa. Sittemmin ryhtynyt kirjoittamaan proosaa, tekeillä uusi romaani ja esseekokoelma.

Teokset
- Jäniksen selässä, 2017, omakustanne: Grano, Jyväskylä
Kivimäki, Arto

s. 1963
Antiikin kirjallisuuden kääntäjä, tietokirjailija

Teokset
- Odysseia lapsille, 2005
Suomentanut ja toimittanut
- Rakkaus ei koskaan lepää : antiikin runoja rakkaudesta, 2001
- Ikivanha : antiikin vitsejä ja sukkeluuksia, 2002
- Otollinen tilaisuus : antiikin faabeleita, 2002
- Lainehtiva malja : antiikin runoja viinistä, 2004
- Antiikin taruja 1 : Aikojen alussa, 2008
- Hautojen lauluja : muistosanoja Antiikin hautakivistä, 2008
- Antiikin taruja 2 : Sankarien aika, 2010
Tietokirjoja
- Carpe Diem! : hauskaa ja hyödyllistä latinaa, 1997
- Roomalainen kalenteri : Tempus fugit, 1998
- Summa summarum : latinankielisiä termejä, 1998
- Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan, 1999
- Viive hodie! = Elä tänään!, 1999
- Amor : latinaa rakkaudesta, 2000
- Antiikin ajatuksia, 2000
- Rooman keisarit, 2000, 2004
- Suuri latinakirja, 2001
- Verba volant : sanat lentävät, 2001
- Primus motor : johtamistaidon latinaa, 2002
- Nautintojen kirja, 2004
Koivu, Osmo

1926 – 1980

Teokset
- Kun Koivisto tappeli, 1998
Kokkonen, Ansa

1915 – 1997

Teokset
- Lumikello : runoja vuosilta 1932-1940, 1989
Kolbe, Pirkko

(pakinoitsijanimimerkki Pii)
1932 – 2008 Helsingissä
vanhemmat Anna o.s. Pohjola ja Lauri Heikkilä
ylioppilas Riihimäen lyseosta v. 1951
toimittaja, pakinoitsija
Pirkko Kolbe Wikipediassa

”… Kaikista väitteistä huolimatta on kasarmi melkoisen otollinen kasvuympäristö. Tai ainakin oli nykyisistä en mene sanomaan.
Takakassulla oli tilaa, tannerta, tekemistä (huomio, ei sotaleikkejä), yhteenkuuluvaisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Rakennettiin laudoista kävelypolku Hatlammin suolle ja uimahyppytorni ja saman suon lammen rannalle. Yksi kesä pelattiin koronaa, toinen pingistä. Urheiltiin niin hemmetisti kesin talvin. Tapeltiin toistemme kanssa ja toistemme puolesta. Käytiin tallilla putoilemassa heinäpaalikasojen päältä. Keväällä hypättiin narua, hyppylautaa ja suunnistettiin. Käytiin marjassa, sienessä ja tansseissa.”

(Viikon vaihtuessa, Helsingin Sanomat 2.6.1979)

Pirkko Kolben lapsuusperhe muutti Riihimäelle vuonna 1944, jolloin hänen isänsä sai komennuksen Riihimäen varuskuntaan luutnantiksi. Pirkko Kolbe on todennut pakinassaan, että ”Jos joku väittää, että kasvuympäristö ei vaikuta ihmisiin, niin hän väittää väärin. Parhaana todisteena olemme me kymmenet, jotka aikoinaan olemme asuneet kassun kakaroina Riihimäen takakasarmilla.” (Pii, Helsingin Sanomat 14.6.1992) Pirkko kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta vuonna 1951. Palattuaan Englannista kieltä oppimasta hän pääsi opiskelemaan Helsinkiin Yhteiskunnalliseen korkeakouluun suorittamaan toimittajan tutkintoa.

Pirkko Kolbe muistelee kouluaikaansa Riihimäellä ja äidinkielen opettajansa Aimo ”Pusu” Turusen äidinkielen tunteja:

”Kuinka ihanaa mutta samalla ujostuttavaa toden totta olikaan, kun aine luettiin luokassa. Ei oikein tiennyt miten suutaan ja käsiään pitäisi. Mutta ellei ainetta taas luettu, oli pettymys suuri. Harrastin ainekirjoitustunneilla pientä liiketoimintaakin. Kirjoittelin lähellä istuville luokkatovereille alkulauseita yhden karkkipussin korvausta vastaan.”

(Pii, Helsingin Sanomat 25.10.1992)

Pirkko Kolbe aloitti uransa Uuden Kuvalehden avustajana ja sen jälkeen toimittajana Savon Sanomissa, Uutisaitassa ja vuonna 1959 hänet kutsuttiin Suomen Kuvalehden toimittajaksi. Vuonna 1967 hänet pyydettiin Helsingin Sanomien perhetoimitukseen. Tällöin syntyi nimimerkki Pii ja oma palsta alkoi ilmestyä. Hän jäi eläkkeelle Helsingin Sanomista 1994, mutta kirjallinen ura jatkui hänen kirjoiksi koottujen pakinoidensa muodossa.

Teokset
- Piin kovat : kaskuja, 1975
- Sen pituinen se : puheita naisille, 1975
- Naurattais jos ei itkettäis : viisaita ja jälkiviisaita ajatuksia maailmanmenosta: pakinoita, 2003
- Ei aika eläen lopu : pakinoita, 2005
- Piin parhaat 1975-85, 2005
Tietokirjoja
- Isäni, elämäni mies, 1989 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
- Kaiken maailman lammas, 1996
Komonen, Liisa

(nyk. Korkkula)
s. 1938 Sakkolassa
vanhemmat o.s. Hedberg ja Erkki Komonen
käynyt koulua Riihimäen tyttölyseossa
FM 1964, toiminut kääntäjänä MTV:ssa

Teokset
- Viisaat sukset : lastenkirja, 1956
Korhonen, Tellervo

s. 1946 Parkanossa
o.s. Ollila
FM, toiminut äidinkielen lehtorina Riihimäen kauppaoppilaitoksessa

Teokset
- Hattara ja Huttura : lastenkirja, 1983
- Aaltoja jään alla : romaani, 1984
Kujala, Johanna

s. 1979

Teokset
- Humbert : runoja, 2008
Kurki, Juho

s. 1890 Jääskessä
k. 1984 Riihimäellä
kunnallisneuvos

Teokset
- Rakastettu maa : runoja, 1976
Laaksonen, Esa

s. 1949 Riihimäki
Asunut enimmäkseen Riihimäellä
Nykyinen asuinpaikka: Riihimäki
Muu ammatti: eläkeläinen

Omat sanat kirjoittamisesta

Viittaan teokseeni Ongelma nimeltä Ospoto mottoon.

Teokset
- Ongelma nimeltä Ospoto: tieteishupailu, 2021
- Tankoja, haikuja ja lyhytproosaa, 2021
Lahdenperä, Matti

s. 1943 – 2013
Toiminut ylivartijana Riihimäen keskusvankilassa

Hei kuule!
onko meillä aikaa,
hetki aikaa?

Miksi?
Tutustutaan toisiimme.

(Yö etsii vankilaa, 1991)

Teokset
- Yö etsii vankilaa : kuva-runokirja, 1991
Tietokirjoja
- Kalterit ruostuvat, 1997
- Sanoja sanottavaksi : aforismeja, 2001
Lue lisää Matti Lahdenperästä

Laine, Sinikka

s. 1944 Riihimäellä, asui nuoruusvuosinaan Hausjärvellä, muutti 1967 Ouluun.
myöhemmin Sinikka Laine-Törmänen
toimittaja, kirjailija
saanut useita kirjallisuuspalkintoja, Oulun kaupungin kulttuuripalkinto, Valtion kirjallisuuspalkinto

Teokset
- Ohari, 1982
- Ei kenenkään, ei koskaan, 1984
- Tyttö tuulesta, poika pimeästä, 1987
- Silkkiuikku, 1988
- Sininen ruoho, 1990
- Jos et pelkää pimeää, 1991
- Myrtti, yhden talven tyttö, 1994
- Töyhtö, 1992
- Kuujuhla, 1995
- Hyvästi valkoinen, 1996
Laitasalo, Reino

s. 1928
k. 3.2.2016
taiteilija, runoilija

Riihimäkeläinen taiteilija Reino Laitasalon runoteos Potemkinin portaat sai alkunsa surutyöstä. Reino Laitasalo kertoo kirjan esipuhessa: ”Vaimoni Ella-Maijan kuoltua äkillisesti 40 vuoden yhdessäolon jälkeen syntyi tarve ilmaista menetys. Koska en pystynyt ilmaisemaan sitä maalauksissa kuten olisin halunnut, ryhdyin kirjoittamaan runoja.” Laitasalon runot ovat tunteenpurkauksia, muistoja matkoilta, muistikuvia lapsuudesta Pispalassa. Teoksen kuvituksena on Reino Laitasalon maalauksia. Kirjan viimeinen osa on nimetty riihimäkeläisen konditoria-kahvilan Ismon Pakarin mukaan, jossa taiteilija istuu kahvikupin ääressä.

Sataa. Menen Ismon pakariin kahville.
Istun alas niin kuin aina.
Ikkunan edessä, pöydän oikeassa laidassa
voi katsella ohikulkevia ihmisiä, autoja.
Ismo, seitsemänkymppinen,
mursunviiksinen, harmaatukkainen mies
käy välillä katsomassa uunia, palaa sitten.
Koetamme virittää keskustelua kahdestaan,
kun muita ei ole. Se ei tahdo lähteä käyntiin.
Juon kahviani ja syön karjalanpiirakkaani,
Jonka Ismo on vastentahtoisesti lämmittänyt.
Kun olen juonut ja syönyt, lakkaan yrittämästä.
Tänään ei ole keskustelupäivä.
Nousen tuolistani ja heilautan kättäni Ismolle.
Kävelen ulos ovesta, sateesta märälle kadulle.

(Laitasalo, Reino: Potemkinin portaat, 2011 s. 102)

Teokset
- Potemkinin portaat : runoja, 2011
Larma, Justin

(Mauri Laakkonen)

Riihimäkeläinen Mauri Laakkonen. syntynyt 1950, kirjoittaa kirjailijanimellä Justin Larma.
Runojen kirjoittamisen hän aloitti Riihimäen kansalaisopiston Tarina talteen –ryhmässä syksyllä 2014. Ensimmäinen runoteos Elämän virrassa julkaistiin saman vuoden marraskuussa.
Laakkonen on lisäksi julkaissut nimellään muistelmateoksen Kossina Taluksessa 2015 ja tominut julkaisijana loppilaisen Tuula Salomaan runokirjan (ei ISBN-numeroa) Vielä kun sydän sykkii ja Ennen ja nyt-kirjoissa.

Teokset

Justin Larman runokirjat 2014-
- Elämän virrassa 2014, ISBN 978-952-286-817-6
- Elämän kaarella 2015, ISBN 978-952-318-533-3
- Elämän tyrskyissä 2015, ISBN 978-952-318-622-4
- Elämän pisaroita 2015, ISBN 978-952-318-958-4
- Elämän sylissä 2015, ISBN 978-952-318-993-5
- Väärän kuninkaan maa 2015, ISBN 978-952-330-130-6
- Kaartuu taivas, 2016, ISBN 978-952-330-320-1
- Kahden maa : runoja ja novelli, 2016
- Mauri-vaarin runokisa 2016 : Alavieskalaisten ja alavieskalaislähtöisten runoja, 2016
- Pinnalta tyyni: Runoja – kuljeta sieluni enkeli, 2017
- Tanssiva metsä: runoja, maalauksia, piirroksia, 2018
Mauri Laakkosen muistelmakirjat
- Kossina Taluksessa 2015 ISBN 978-952-318-648-4
Mauri Laakkonen / Riitta Viitala yhteistyökirja
Justin Larma/Ritu Veskarin:
- KokoNainenMies 2016, ISBN 978-952-330-406-2
Latva, Tony

s. 1969

Teokset
- Totuus Heinojen murhista : tositapahtumiin perustuva romaani vuonna 2001 tehdyistä murhista, 2003
Leskenmaa, Tarmo

Teokset
- Kuiskauksia ristikon takaa : ”kirjoitettu onni…” : runoja, 2000
Leskinen, Auli

s. 3.2.1960 Joensuussa
asunut Riihimäellä vuodesta 2003
nykyinen asuinpaikka Madrid (Suomi-Madrid-Instituutin johtaja)
Fil.tohtori, toimittaja

Omat sanat kirjoittamisesta

Minulla on aina ollut voimakas tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla.

11.9.1973 kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti Chilen vasemmistohallituksen ja syöksi maan väkivaltaan. Presidentti Salvador Allende teki itsemurhan ja Allendea tukevat kansalaiset joutuivat äärioikeiston vainon uhriksi. Riihimäkeläiskirjailija nykyisin Suomi-Madrid-instituutin johtajana toimiva ja Chilessä 20 vuotta asunut Auli Leskinen kertoo Petojen aika –teoksessaan Rojasin perheen tarinan. Perheen tytär Cristina ja hänen poikaystävänsä nuori sotilas Michel, joka komennetaan teloittamaan kaappauksen vastustajia ovat kirjan päähenkilöitä. Kirjan keskeinen teema on petos. Sotilaat pettivät kansan ja perheen äiti ja isän veli pettivät ammattiyhdistysaktivisti isän. Perheen vanhempi poika Ramon pakeni Suomeen. Cristina joutui keskitysleiriin ja Michel katoaa. Vuosien kuluttua Cristina alkaa kirjoittaa romaania Petojen aika ja etsimään totuutta.
Kirja perustuu tositapahtumiin ja nimettiin Helsingin Sanomien vuoden 2013 esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi.

Teokset
- Artejuala : runoja Espanjasta, 1990
- Petojen aika, 2013
Tietokirjoja
- Jyrkänteen reunalla : matka meksikolaiseen arkeen, 1998 (yhteisteos Sanni Sepon ja Outi Hakkaraisen kanssa)
- Ei huomista ilman eilistä : Chilen ihmisoikeuspolitiikan kehitys 1990-2006, 2006
- Huellas de Eros y Thánatos. Juego de palabras entre tropos, metáforas y decontrucciones lingüísticas en la narrativa de Diamela Eltit, 2007
- Palsta, 2010 (yhteistyössä Sanni Sepon ja Mari Räsäsen kanssa)
Liemaa, Toni

S. 1981
Asunut Riihimäellä 1981-2003
Muu ammatti: Kuntoutussuunnittelija

Omat sanat

Riihimäeltä kotoisin oleva, Tampereella opiskellut ja nyttemmin espoolaistunut kirjoittaja, jonka intohimoihin kuuluu rikostarinoiden lukeminen ja kirjoittaminen. Kahden lapsen isä, joka viettää mieluusti jäljelle jäävän ajan musiikkia kuunnellen, urheilua tai elokuvia katsellen ja luonnossa liikkuen.

Teokset
- Mies joka ei hukkunut. Bookcover, 2017
- Kahdesti ryöstetty. Bookcover, 2018
- Vaiennetut, Bookcover, 2019
Likovuori, Jorma

s. 1937 Lahdessa
vanhemmat Ilma ja Kaarlo Likovuori

Teokset
- Seutu : novelleja, 1963
- Enni ja mäyräperhe : lastenkirja, 1981
Liutta, Arja

s. 1950
toiminut lastenosastonjohtajana Riihimäen kaupunginkirjastossa

Teokset
- Rautatieretki Riihimäellä, 2000
Tietokirjat
- Kirjanäyttelyt kirjastossa / yhdessä Maikki Meriluodon ja Päivyt Ropposen kanssa, 2002
Lundán, Reko

Reko Lundán, 2.4.1969 – 27.10.2006
Reko Lundán syntyi Janakkalan Tervakoskella ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttansa Riihimäellä
Dramaturgi, teatteritaiteen maisteri vuonna 1994

”Upseerikerho oli metsän puolelta kuin telkkarikaupan näyteikkuna. Jokaisesta teeveestä tuli melkein samaa, mutta kuitenkin vähän erilaista ohjelmaa. Huoneissa oli kultakirjaillut kohotapetit ja hohtavan kiiltävät kalusteet. Yhdestä ruudusta näkyi huone täynnä everstien muotokuvia, seinällä oli lasivitriinissä koristeellisia miekkoja ja vanhoja aseita.”

(Ilman suuria suruja, s. 44)

”Vappupäivänä Aki ja Liisa olivat tavanneet Irman ensimmäisen kerran. Puoli kymmenentä Jutta tuli hakemaan heidät kaikki varuskunnasta ja ajoit kaupungintalolle, jonka portailta mieskuoro kajautti Anttila ampaisi ja kaksi muuta laulua.”

(ilman suuria suruja, s. 162)

Reko Lundánin kasvuympäristö Riihimäellä oli lapsuudessa varuskunta ja myöhemmin Juppalan kaupunginosa. Perhe muutti varuskuntaan isän työpaikan myötä. Reko Lundán kävi Haapahuhdan koulua ja kirjoitti ylioppilaaksi Pohjolanrinteen lukiosta vuonna 1988. Nuorena hän ei harrastanut teatteria vaan mielenkiinnon kohteena olivat judo ja suunnistus. Myös kirjallisuus kiinnosti ja lapsuuden seikkailukirjat vaihtuivat myöhemmin klassikkokirjailijoihin kuten esim. Faulkneriin ja Dostojevskiin. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän hakeutui Teatterikorkeakouluun dramaturgilinjalle ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1994.

Reko Lundánin läpimurtoteos oli Suomen Kansallisteatterissa esitetty Ettemme harhaan kääntyis vuonna 1996. Hänen sekä kirjoittamiaan että ohjaamiaan menestysnäytelmiä olivat vuonna 1998 Kom-teatterissa esitetty Aina joku eksyy ja vuonna 2001 esitetty näytelmän jatko-osa Teillä ei ollut nimiä.

Näytelmien Rinteen perheen tarina jatkuu Lundánin esikoisromaanissa Ilman suuria suruja (2002). Kirja on kuvaus yhden perheen tarinan kautta avioerosta, alkoholismista ja elämästä 1980-luvun pikkukaupungissa Riihimäellä. Rinteen perheen kaksoset Aki ja Liisa varttuvat viisivuotiaista 20-vuotiaiksi. Kirjan perheen Akissa Lundán peilaa omaa tarinaansa, mutta romaani ei ole silti omaelämäkerta. Kirjan tapahtumapaikkoina ovat Riihimäen varuskunta, Haapahuhdan koulu, Hatlammin suo ja kaupungin keskusta Puputin kulmineen. Kirjassa on humoristisesti kuvattu mm. upseerikerhon illanviettoja, joihin Lundánilla olikin omakohtainen näköalapaikka isänsä kerhomestarin toimen vuoksi. Ilman suuria suruja voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

Kaiken kaikkiaan Reko Lundán kirjoitti ja ohjasi kymmenen kokoillan näytelmää. Omien näytelmiensä ohella Lundán ohjasi myös useita klassikkonäytelmiä. Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Svenska Teaternissa syyskuussa 2006 ensi-iltansa saanut Tanssiva pappi. Suomen näytelmäkirjailijaliitto myönsi Lundánille Lea-palkinnon sillä perusteella, että Lundán toi yhteiskunnallisen teatterin 1990- ja 2000-luvuille. Ennen muuta hänen Hyvinvointivaltiotrilogiansa (Tarpeettomia ihmisiä, 2003, Ihmisiä hyvinvointivaltiossa, 2003 ja Kutsumattomia vieraita, 2006) kuvasivat työttömyyttä, talouslamaa ja pankkikriisiä. Lundán on todennut kaikkien aiheidensa olevan jollakin tavoin sidoksissa yhteiskuntaan ja peräisin arkitodellisuudesta. Häntä on verrattu yhteiskunnallisen realismin kuvaajana Minna Canthiin.

Reko Lundán kirjoitti näytelmien ohella kolme romaania, joista vuonna 2004 julkaistu Rinnakkain käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia kuten työttömyyttä ja suvaitsemattomuutta. Reko Lundánin viimeiseksi teokseksi jäi sairauden varjostamana yhdessä vaimonsa Tina Lundánin kanssa kirjoitettu Viikkoja, kuukausia (2006). Reko Lundán kirjoittaa kirjan viimeisillä sivuilla:

”On ehkä tarpeen perustella, miksi minä haluan että tämä teksti julkaistaan. Minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä, toisin kuin Minnalla. Varmaan banaalein syy on, että ammattikirjailija kirjoittaa vain jukaistakseen. Toinen syy on se, että uskon tämän tekstin todistusvoimaan ja tärkeyteen. Ei minulla ole todistuhaluja rajan takaa, mutta uskon kirjallisuuteen, uskon ihmisten haluun samastua ja eläytyä.”

(Viikkoja, kuukausia s. 178)

Teokset
- Ettemme harhaan kääntyis : näytelmä 1996
- Aina joku eksyy : näytelmä 1999
- Teillä ei ollut nimiä : näytelmä 2001
- Ilman suuria suruja : romaani, 2002
- Ihmisiä hyvinvointivaltiossa : näytelmä, 2003
- Tarpeettomia ihmisiä : näytelmä, 2003
- Rinnakkain : romaani, 2004
- Kutsumattomia vieraita, 2006
- Viikkoja, kuukausia : romaani, 2006
Lisää Reko Lundánista

Löfberg, Metti

s. 1987 Helsingissä

Teokset
- Julmaa rakkautta : romaani, 1998
- Nervosa, 2017
Manninen, Kalle

s. 20.12.1977 Ristiinassa
Viettänyt lapsuutensa ja käynyt koulunsa Riihimäellä
Luokanopettajana Hämeenlinnassa
Kirjoittanut pakinoita Aamupostiin ja Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin

Oma luonnehdinta kirjoittamisestaan

”Kirjoittamisen nautinto on kummallisen ihana!”

Teokset
- Vessalukemista, 2008
- Mies hatun alla, 2008
- Elämäntyö, 2009
- Näiltä kulmilta, 2009
- Satunnaisiin vastaajiin, 2010
- Rykmentti, 2011
- Ratakylä, 2011
- Hyviä tuulia, 2013
- Hätiläläinen luokanopettaja, 2015
- Reitti 13, 2020
”Ja taas minä olen täällä, mutta nyt viimeistä kertaa; sama pieni poika mutta eri, otsan iho paksumpi ja toiminnassa tarkempi tarkoitus.”

Kaikki matkat päättyvät aikanaan. Kusti Möhkölän elämän odysseia radantakaisesta Rykmentistä outona sykkivään Ratakylään on kahta kysymystä vaille valmis.

Näihin kysymyksiin vastatakseen on Kustin palattava vielä kerran vuosikymmenten taa sinne, missä kaksoistornit kurottavat kohti taivaita.

Ja selvittävä takaisin.

(Kalle Manninen: Reitti 13)

Kalle Manninen Hämeen Sanomissa 15.9.2020

Lue lisää Kalle Mannisesta

Mantere, Meri-Helga

s. 22.2.1939 Helsingissä
Asunut Riihimäellä vuodesta 1968
Taidekasvatuksen lehtori Taideteollinen korkeakoulu, taideterapeutti, luovuuskouluttaja

Omat sanat kirjoittamisesta

Runojen kirjoittaminen on minulle intuitiivisinta ja vapainta kirjoittamista. Havaintojen, tunteiden ja ajatusten yhdistelyä, paradoksien ja assosiaatioiden tuottamia yllätyksiä, sanailun iloa. Aforismini ovat sattumia ja osumia, jotka yllättävät itsenikin, energisoivat hetkeksi. Esseet ja artikkelit haastavat ajattelemaan ja sanomaan selkeästi. Työlästä, mutta lopulta palkitse-vaa. Tositarinoiden kertominen on fiktiota, jossa pienillä kertomuksillani voin osallistua suureen yhtei-seen kertomukseen ihmisen pakahduttavan liikuttavasta elämästä.

Teokset
- Päättäväinen valas : runoja, 2004
- Hengästynyt keinu, 2004 (Samuli Parosen seuran runoantologia)
- Emännän tehtävänä on soittaa kypsää tuubaa : runoja, 2010
Esseitä ja tietokirjoja
- Maan kuva : kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta, 1995
- Mielen kuvat : kuvallinen ilmaisu terapeuttisessa kontekstissa, 1991
- Taideterapian perusteet, 2007 (yhdessä H. Hentisen ja M. Rankasen kanssa)
- Vapauden taju : kertomus Maija Juvaksesta ja Astrid Reposesta, 2014
Martikainen, Jarkko

s. 24.10.1970 Greifswald, DDR
asunut Riihimäellä vuodesta 2002
Lauluntekijä, muusikko
Martikainen Like Kustannus -sivuilla

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjojen tekeminen alkoi varkain: runsas muu kirjoittaminen synnytti aineistoa, joka ei oikein taipunut poleemiseksi ainekseksi kolumneihin eikä laulutekstien raameihin. Aloin työstää niistä novelleja ja neljää vuotta myöhemmin olinkin esikoiskirjailija.

Teoksia on takana vasta kaksi, joten kirjailijana olen auttamatta vasta alkeistasolla. Tarkoituksenani on julkaista kaunokirjallisia töitä vastaisuudessakin, mutta viime vuosina ne työt eivät ole päässeet päällimmäisiksi. Musiikki ja sen liitännäistyöt ovat ottaneet valtaosan ajastani, ja niinkin on hyvä.

Teokset
- Pitkät piikit ja muita kertomuksia, 2005
- 9 teesiä : säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille, 2008, kirja ja äänikirja
Tietokirjoja
- Hyvän elämän sanat, 2008 (toim. Arno Kotro, kuv. Jarkko Martikainen)
- Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja: laulujen sanat ja tarinat, 2020
Lue lisää Jarkko Martikaisen kotisivuilta

Meri, Veijo

s. 31.12.1928 Viipurissa
k. 2015
vanhemmat Anna o.s. Sallinen ja Väinö Meri
asui Riihimäellä 1941 – 1946
ylioppilas Hämeenlinna lyseosta v. 1948
opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa

”Hän puhuu hirveän kovalla äänellä,
mutta vain itsestään ja Laguksesta,
jota minä vuorostani pelkäsin jo
alkuvuonna neljäkymmentäyksi
Riihimäen kasarmilla, jossa hän
aktiivisesti asui.”

(Minä kokoelmasta Lasiankeriaat : säkeistettyjä tekstejä, 1990)

Talvisodan aikaan Meren perhe asui isän sukutalossa Hausjärven Uittamossa ja muutti keväällä 1941 Riihimäen kasarmialueelle Väinö Meren saatua komennuksen Riihimäen varuskuntaan. Kararmialueella vietettyä lapsuuttaan Meri muistelee mm. runossa Minä.

Veijo Meri kävi oppikoulun alaluokkia Riihimäen Yhteislyseossa, josta jäi monenkirjavia muistoja ankarista sekä kannustavista opettajista. Erityisesti kirkkohistorian opettajan Kalevi Kajavan neuvo, että ainekirjoittajan on aineen valmiiksi saatuaan poistettava siitä kaikki tarpeeton oli tulevalle kirjailijalle merkityksellinen. Veijo Meri aloitti lukion Riihimäellä, mutta perheen muuttaessa kesällä 1946 Hämeenlinnaan hän jatkoi lukiota Hämeenlinnan lyseossa.

Syksyllä 1949 Veijo Meri lähti opiskelelmaan historiaa Helsingin yliopistoon. Meri harrasti kirjoittamista jo nuorena ja osallistui useisiin kirjoituskilpailuihin. Ensimmäinen novellikokoelma Ettei maa viheriöisi julkaistiin vuonna 1954. Veijo Meri siirtyi runoudesta proosaan 1950-luvun puolessa välissä. Meren läpimurtoteos klassikoksi muodostonut Manillaköysi ilmestyi vuonna 1957.

Hannes Sihvon mukaan Veijo Meren tuotannosta on erotettavissa neljä teemaa, jotka läpäisevät hänen tuotantonsa. Niissä kietoutuvat yhteen historia, sosiaalisuus, kieli ja käsitys kirjallisuudesta. Hausjärven – Riihimäen seutu esiityy tapahtumapaikkoina ja oma sukuhistoria usein viitekehyksenä Meren tuotannossa. Suuriin nälkävuosiin sijoittuva novelli Kalkki on eräs näistä sukutarinoista ja romaanissa Suku vuodelta 1968 Meri kuvailee lähisukuaan pikkupojan Reinon silmin.

”Kauppalaan oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Neljän viiden kilometrin päässä siitä tie meni radan alitse ja kääntyi seuraamaan sitä. Kaksi mäkeä esti näkemästä tien yhtenä suorana perille asti. Ensimmäiseltä mäeltä näki toisen mäen juurella olevan opastinvalon tuikuttavan, nytkin keskellä päivää. Mäkien puolivälistä meni radan yli vasemmalle tie. Sitä myöten pääsi takakasarmille.”

(Vuoden 1918 tapahtumat, 2007, s. 51)

Veijo Meri käyttää usein dokumentaarisia aineksia romaaneissaan kuten esim. sisällissodan kuvauksessa Riihimäen – Hausjärven seudulla teoksessa Vuoden 1918 tapahtumat. Talvisodan aikaiseen Riihimäkeen liittyy myös komedia Sotamies Jokisen vihkiloma vuodelta 1965. Veijo Meren isä oli hyvä kertoja ja hänen tarinansa omasta suvusta siirtyivät usein Veijo Meren kirjoihin. Myös Hausjäven kylätarinoista Meri ammensi aineksia teksteihinsä. Veijo Meren 19-vuotiaana kirjoittaman ensimmäisen runon on kerrottu saaneen alkusysäyksen hukkumisonnettomuudesta Hausjärven Kolmilammilla. Riihimäkeläistä hukkunutta työmiestä oli naarattu tuloksetta koko illan. Vasta seuraavana aamuna ruumis löytyi, kun joku huomasi harjun laelta lammen pohjassa makaavan miehen.

Veijo Meri on jakanut kirjailijanuransa kahteen jaksoon. Ensimmäisessä vaiheessa hän kirjoitti romaaneja ja näytelmiä. Toisessa hän julkaisi runokirjoja sekä kirjoitti kieleen ja historiaan liittyviä teoksia. Veijo Meri on eräs Suomen tuottoisimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista, jonka tuotantoa on käännetty yli 20 kielelle. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1998.

Veijo Meren kirjojen ihmisten ympäristönä ovat Hausjärvi, Riihimäki, Helsinki ja Hämeenlinna silloin kuin niissä on tunnistettavissa selkeä paikka. Näissä kaikissa hän on itsekin asunut.

Välitunti

Ajoi pyörällä lehmuksen alle,
tarttui oksaan, seisoi korkealla,
katsoi yli koulun pihan, jossa olimme
välitunnilla, kaikki neljäsataa.
Kuka oli, en muista. Pilvinen
lämmin päivä, sateen pehmittämä hiekka,
veturinsavun haju. Keskitaivas
harsoili, avautui pilvipeite.
Näkymättömiä varjoja. Tarkistin,
että oli, liikutin kättä.
Eilen olivat ranskalaiset
upottaneet laivastonsa Toulonissa.
Kaunis Mäen tyttö seitsemänneltä
nojasi seinään, haukotteli,
kaiveli haarojaan, siirsi saumaa.
Kun hän lähti, näin minkä
oli peittänyt kokonaan:
pitkän valkoisen seinän.
Sanantuojaa en nähnyt enää
enkä muita. Taivas tummui. Ja maa.
Lehmus alkoi puhua nopeasti
ja niin hiljaa kuin suinkin.
Kaksi viestiä riitti. Lintsasin

(Yhdessä ja yksin, 1986, s. 159)

Veijo Meren laajasta tuotannosta on kotiseutukokoelmaan valittu ne teokset, jotka liittyvät Riihimäkeen

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Sotamies Jokisen vihkiloma : näytelmä, 1965
- Yhden yön tarinat, 1967
- Goethen tammi : novelleja, 1978
- Vuoden 1918 tapahtumat : romaani, 1981
- Novellit, 1985. Novellit Ihan lähelle emme pääse, Komeita miehiä ja Sotavangit liittyvät Riihimäkeen
- Yhdessä ja yksin : runoja, 1986
Lisää Veijo Merestä

Merikanto-Martikainen, Marjatta

s. 18.12.1940 Nokialla
asunut Riihimäellä 1.7.1987 lähtien
yrittäjä

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjoitan runoja ja lyhytproosaa, ainakin toistaiseksi.

Teokset
- Runoja : hypotenuusalla, 2010, käsinsidottu ja numeroitu
Osallistunut useisiin kirjoittajapiirien antologioihin

Miettinen, Danielle

s. 1967
Asunut Riihimäellä vuodesta 2000-
Muu ammatti: toimittaja

Omat sanat kirjoittamisesta

Elämäntarinat kiehtovat minua suunnattomasti. Miksi ihmisestä tuli sellainen kuin tuli? Kuka pakkasi hänen reppunsa? Miten hän niillä eväillä uskalsi pelätä ja rakastaa? Ketä hän kiitti ja ketä kirosi? Minne hän eksyi ja kuka hänet lopulta löysi?

Teokset
- Viivi ja ihmeellinen malja : kuvakirja, 2009
Tietokirjoja
- Rashid, Jumalan taistelija, 2011
- Hän kutsui minua. Tositarinoita islamin kuohuvasta maailmasta, 2016
Mäki, Riitta

s. 21.5.1947 Riihimäellä, nykyinen kotipaikka Hausjärven Kurun kylä
asuu talvisin Riihimäellä
eläkeläinen (maatalousyrittäjä)

Omat sanat kirjoittamisesta

Valmistuin vuonna 1970 Taideteollisesta oppilaitoksesta kuvaamataidon opettajaksi. Opiskeluni loppuvaiheessa olin muutaman kuukauden sijaisena Riihimäen Lyseossa Irma Airiston työparina. Vuonna1975 tuli sukupolven vaihdos ajankohtaiseksi Kurun Holmilassa ja opettajan työ jäi. Aloimme mieheni kanssa hoitaa lypsykarjatilaa. Nyt olemme eläkkeellä.

Olin lapsesta asti innokas piirtäjä ja maalari. Kun hoidin maatilan huushollia ja karjaa, lehtiö ja kynä kulkivat joskus haalarinkin taskussa. Nyt voisin muuttaa elämäni kuvat vaikkapa kuvakirjoiksi. Kuvani ovat tietokoneen kansioissa. Kuva-aarteita löytyy myös vanhoista valokuvista.

Olen sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lapsi. Se aika jota elimme, on jo mennyt. Olisi mukava jos saisin siitä jotain kerrottua lapsenlapsille ja muillekin nuoremmille.

Teokset
- Aakkoskirja : kuvakirja, 2013
- Koska tulee kesä? : kuvakirja, 2013
Tietokirjat
- Kerrottiin nahkurista : sukutarinoita Hämeestä ja muitakin juttuja, 2020 (lk 99.3)
Mäkinen, Inke

(o.s. Korhonen, Inkeri)
s. 1928 Kuopiossa
kansakoulunopettaja

Teokset
- Päivänpalo hyvä : runoja, 1991
Nieminen, Raimo

Teräksen edessä

”Keisarin pyöräily jatkui. Kolmiopuiston kusiputkan kohdalla oli meneillään tappelu. Kaksi riihimäkeläisnuorukaista neuvoi nyrkkiin puristetuin käsin tappelupaikan vieressä seisovan auton rekisterinumerosta pääteltynä hyvinkääläisiä poikia pysymään omassa kaupungissaan. Riihimäen tytöt kuuluivat riihimäkeläisille ja hyvinkääläisillä ei ollut mitään asiaa tänne. Se tuli seväksi ja hyvinkääläisten kuplavolkkari poistui pakoputket paukkuen paikalta, ja nopeus oli yhtä kova kuin pakoputkien pauke. Taas oli naapurisopua rakennettu.”

(s. 8-9)

Raimo Nieminen kertoo fiktiivisen tarinan Keisariksi kutsutusta miehestä, joka pyöräili ympäri Riihimäkeä ja teki havaintoja näkemästään 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Tarinasta löytyy tuttuja hahmoja Riihimäen katukuvasta kuten Tipu-Liisa, veljekset Pauli ja Antero sekä ammattilaispainija Huhtanen. Keisari pyöräili eri kaupunginosissa Juppalasta Herajoelle. Kirjasessa on hienosti tavoitettu pikkukaupungin ajankuva ja nostalginen tunnelma.

Teokset
- Riksu Keisarin kunta, 2014
Niiranen, Torsti

s. 1970 Riihimäellä

Teokset
- Itsemurhaaja sekä muita kertomuksia : sarjakuva, 1993?
Niittunen, Irma

s. 1931

Teokset
- Elämän kirjava kukka : runoja, 1999
Kirjoituksia myös useissa kokoelmissa

Nummenpää, Ville

Syntymäaika ja –paikka: 2.8.1974, Joensuu
Nykyinen kotipaikka: Riihimäellä
Asunut Riihimäellä: N. 1979-
Muu ammatti: Rokkitähti (evp.)

Omat sanat kirjoittamisesta

Polte kaikenlaiseen luomistyöhön on aina ollut vahva. Puberteettivuodet (14-35) kuluivat pitkälti musiikin parissa, josta ei kuitenkaan koskaan leipätyöksi asti ollut. Kuulun siis niihin muusikoihin, jotka voivat rehellisesti sanoa: ”En tee tätä rahan takia.” Omassa päässäni olen siis aina ollut rokkitähti ja kirjailija, mutta alter egoni on tehnyt kiltisti töitä arkisemmissa kuvioissa, kuten raksoilla ja tehtailla.

Käsikirjoittaminen visuaaliseen mediaan on erityisen haastavaa ja täten kiehtovaa puuhaa. Koska en ole hauska, olen erikoistunut tällä saralla komediaan.Hiljattain olen kokenut joitain työvoittoja, joka vetää nöyräksi, ja tietysti kannustaa jatkamaan. Mutta luomistyössä minulle tärkeintä on itse tekeminen, se kun tyhjät sivut täyttyvät tarinoilla joita ei aiemmin ollut olemassa. Uskaltanen jo kutsua kirjoittamista työkseni, mutta teen sen kuiskaten, voiden vain arvailla mitä huominen tuo tullessaan.

Teokset
- Kyy, 2020
- Hölmöjä iltasatuja, 2020
- Pyhät kyyneleet, 2021
- Entistä hölmömpiä iltasatuja, 2021
- Hölmöjä joulusatuja, 2022
Ojanen, Reima

s. 26.3.1967 Riihimäellä
Myyntipäällikkö kustannusosakeyhtiö Otavassa

Teokset
- Herne tietää sen, 2010
Ojonen, Lasse

s. 27.4.1949 Kuusankoskella
asunut Riihimäellä 21.4.2005 alkaen
Museonjohtaja, tuntiopettaja evp., nykyisin eläkeläinen

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen lyhytproosan ja runojen kirjoittaja, pitkä proosa ei ole toistaiseksi onnistunut. Olen kirjoittanut pienen ikäni, koulussa olin ”mestariaineenkirjoittaja” ja suomen lehtorin lellipoika. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa suomesta laudaturin.

Työelämän tiimellyksessä kirjoittamisen jäi, mutta nyt, eläkkeellä, olen palannut vanhan harrastukseni pariin. Kirjoitan hyvin erilaisista tuntemistani miljöistä, ehkä joskus surrealistisestikin, mutta myös tavallisesta suomalaisesta elämästä. Novellini ovat useimmiten lyhyitä, samoin runot, ja aforistiikkaakin olen myös harrastanut ja julkaissut. Eipä tässä mutta kuin että toivon vielä joskus saavani aikaiseksi omat ”buddenbrookini”, laajan romaanin. Sen aika näyttää.

Teokset
- Huilu on hyttiä korkeampi : runoja, 1991
- Maruzzella ja muita muistoja : novelleja, 2009
- Inhimillistä mosaiikkia : novelleja, 2011
- Delfiinipoika : runoja, 2014
- Andrea Palladion pääkallo ja muita kertomuksia, 2016
Paija, Jouko

s. 1955
asunut Riihimäellä 1990-luvulla

Teokset
- Keltainen lehti : runoja, 1997
- Punainen kieli : runoja, 1996
Paldanius, Maria

Syntymäaika ja -paikka: 16.3.1989, Riihimäki
Nykyinen kotipaikka: Rovaniemi
Asunut Riihimäellä: 1989–2005, 1-9/2015
Muu ammatti: Freelance-toimittaja

Omat sanat kirjoittamisesta:

Olen vuonna 1989 Riihimäellä syntynyt freelance-toimittaja ja esikoiskirjailija. Koulutukseltani olen ravitsemus- ja terveystieteiden kandidaatti, taiteen maisteri sekä joogaopettaja. Toimittajana minua kiinnostavat erityisesti taide ja kulttuuri, terveys ja hyvinvointi, ympäristö ja kestävä kehitys, arktiset alueet sekä EU-politiikka. Monien maailmalla viettämieni vuosien jälkeen päätin toteuttaa lapsuusunelmani ja muuttaa pohjoiseen. Olen asunut Rovaniemellä vuodesta 2015. Työn alla on mm. toinen tietokirja ja jatko-opinnot Lapin yliopistossa. Unelmoin siitä, että voisin jonakin päivänä kävellä maailman ympäri.

Teokset:
- Kaiken maailman (lika)pyykkiä, Runokirja, 2019, Omakustanne
- Naiset, jotka valitsivat porot, 2021, Väyläkirjat
Palkkimäki, Laila

s. 1932 Porvoossa
asunut Riihimäellä vuodesta 1984

Teokset
- Elämän polku : runoja, 2005
- Lähdössä : kertomuksia, 2005
Osallistunut useiden kirjoittajapiirien antologioihin

Palokari, Sirkka-Liisa

s. 1941 Laukaassa
asui Riihimäellä noin 30 vuotta ennen muuttamistaan Lammille 1991
toimistosihteeri

Teokset
- Hallanarka : romaani, 1997
- Sallitut leikit : novelleja, 1996
- Sydänlankoja : romaani, 2000
- Valo tulee viistoon : kaksi pienoisromaania, 1995
- Portaat katoavat hämärään, 2011
Paronen, Samuli

23.5.1917 – 26.8.1974
vanhemmat: Ida os. Tasa ja Väinö Paronen
asui koko kirjailijakautensa ajan Riihimäellä

On vapaussotaa ja talvisotaa ja jatkosotaa ja yleislakkoa, ja Topeliusta ja Sibeliusta ja Mannerheimia ja Nurmea, ja herra Sebaotia, mutta ihmisellä ei ole kohta, mihin sateella ja pakkasella menis yöks. Tää on petettyjen maa.

(Huone puutalossa)

Samuli Paronen syntyi Virolahdella vanhempiensa ainoana lapsena. Samuli Parosen isä menehtyi Tammisaaren vankileirillä Samulin ollessa vain yksivuotias ja myös äiti kuoli Samulin ollessa 14-vuotias. Kansakoulun käytyään hän työskenteli metsätöissä, merillä, rakennuksilla, kaivosporarina ja tehtaalla. Kirjoittaminen alkoi, kun Paronen joutui lasitehtaan kolmivuorotyöstä sairauslomalle ja sai tilaisuuden yhtäjaksoiseen kirjoittamiseen. Kolmessa viikossa syntyi noin viisisataa käsinkirjoitettua liuskaa, joista muodostui esikoisromaani Kesä Aataminkylässä 1964. Kirja kertoo isättömän pojan kesäisestä vaeltelusta ja elämän ihmettelystä. Paronen muutti 1960-luvulla Janakkalan Saloisten kylästä Riihimäelle, jossa hänen pitkä, tumma hahmonsa nähtiin katukuvassa niin rautatieasemalla, puistoissa kuin kirjastossakin.

Varsinainen läpimurto tapahtui sotaromaanilla Kuolismaantie 1967, joka kertoo sodan loppuvaiheista, miesten asenteista ja tunnelmista. Kirjoittamisen ohella Paronen jatkoi työntekoaan Riihimäen ja Lahden lasitehtaissa. Riihimäkeä ei mainita nimeltä Parosen tuotannossa, mutta Huone puutalossa 1971 sijoittuu asuntopulan vaivaamaan pikkukaupunkiin. Paronen keräsi aineistoa riihimäkeläisten puheista niin työpaikalla kuin kaupungilla kuljeskellessaan. Kerrotaan, että hän maksoi jopa pienen palkkion elämän laitapuolen kulkijoiden tarinoista. Parosen vuonna 1975 ilmestynyttä aforismikokoelmaa Maailma on sana pidetään yhä suomalaisen mietelmäkirjallisuuden huippuna. Parosen työläistausta on muovannut aforismeja kärkevän pureviksi ja selkeiksi.

Miettiessäni mitä sivistys on minusta tuntuu ettei se
ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään

(Maailma on sana, 1974)

Samuli Paronen eli hiljaista ja syrjäänvetäytynyttä elämää Riihimäellä. Riihimäen kaupungilta Paroselle liikeni vain yksi ainoa tunnustus, tuhannen markan taideapuraha Riihimäen Sanomien edesauttamana. Paronen kantoi huolta nuorista kirjoittajista Riihimäellä ja halusi koota kirjoittavia nuoria ympärilleen. Riihimäellä huomioitiin Parosen elämäntyö nimeämällä 1986 valmistuneen kirjastotalon näyttelysali Samuli Parosen saliksi.

Samuli Paronen myös maalasi tauluja saadakseen lisäansioita. Tauluja myytiin toreilla erityisesti vaimon Aino Meurosen toimesta. Kirjailija Hannu Mäkelä on todennut nähneensä kolme Parosen taulua. Hänen mielestään paras ja vaikuttavin on se, joka on Samuli Parosen seuran hallussa. Tämä taulu on nykyisin esillä Samuli Parosen salissa. Lisäksi salissa on esillä Juha Meurosen tekemä Samuli Parosen exlibris, jonka myös omistaa Samuli Parosen seura.

Valtakunnan tasolla Samuli Paronen palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla kaksi kertaa ja hänen mietelausekokoelmastaan Maailma on sana on otettu lukuisia painoksia.

Samuli Paronen kirjoitti tekstinsä omasta elämänpiiristään pienten ja vähäväkisten ihmisten maailmasta. Kirjoittaessaan hän käytti omia kokemuksiaan, mutta toi myös samalla esille yleispätevää aineistoa ihmisten elämästä ja ahdistuksesta. Paronen on todennut, että kirjastot ja kirjojen lukemiseen käytetyt puistonpenkit ovat aina olleet hänelle mieleisiä paikkoja. Hän aforismikokoelmansa loppuu mietteeseen:

Katselen maisemaa, se tulee minuun,
eikä mikään ole pois tulevilta, kun lähden.

(Maailma on sana, 1974)

Teokset
- Kesä Aataminkylässä : romaani, 1964
- Kuolismaantie : romaani, 1967
- Lallinkartanon leipä : romaani, 1968
- Tämä on huone 8 : novelleja, 1969
- Kaivos : romaani, 1970
- Huone puutalossa : romaani, 1971
- Laiva : romaani, 1972
- Kapina : romaani, 1973
- Kortteeri : romaani, 1974
- Maailma on sana : mietteitä, 1974
- Testamentti : mietteitä / toim. Hannu Mäkelä, 1999
Lue lisää Samuli Parosen Seuran sivuilta

Lue lisää Samuli Parosesta

Perttunen, Tuovi

1926 – 2003

”Kasvava puu
on aina enemmän
kuin tämä paperi
jolle piirrän
katoavat sanani.”

(Talvimatka hiljaisessa huoneessa, 1999)

Tuovi Perttusen kirjailijan työ alkoi hänen palattuaan opiskelu- ja työvuosien jälkeen 1970-luvulla takaisin Patastenmäen kotitaloonsa. Hän julkaisi viisi omaa runokirjaa ja osallistui useisiin Samuli Parosen seuran antologioihin. Kirjoitusharrastus alkoi ja nuorena ja hän pääsi 1950-luvulla vuoden debytanttien joukkoon kirjallisuuslehti Parnassossa. Runoja ei kuitenkaan tuolloin julkaistu ja se aiheutti kirjoitusharrastukseen pitkän tauon. Hän julkaisi omakustanteena ensimmäisen runokirjansa Matkalainen – Aikalainen vuonna 1976. Viimeiseksi runokirjaksi jäi vuonna 2002 ilmestynyt Samuli Parosen seuran kustantama Ajasta ja valosta.

Runojen aihepiirinä on usein luonto, oman kotipihan puut ja linnut, mutta ne sisältävät myös mietelmiä ihmisen elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Kirjoittajana hän sanoi olevansa itseoppinut. Tuovi Perttunen harrasti myös maalaamista ja suoritti nuorena Taideteollisen korkeakoulun iltalinjan.

Teokset
- Matkalainen – aikalainen : runoja, 1996
- Mietteen majat : runoja, 1996
- Olen sytyttänyt lampun : runoja, 1997
- Talvimatka hiljaisessa huoneessa : runoja, 1999
- Ajasta ja valosta : runoja, 2002
Tuotantoa julkaistu useissa Samuli Parosen seuran antologioissa

Pullinen, Eila Anneli

s. 1934 Riihimäellä

Teokset
- Aika palata : unia ja elettyä, 1999
- Mielen maisemia : runoja, 1998
- Miksi olisin vieras : runoja, 1995
Runoja julkaistu useissa antologioissa

Puonti, ”Kale” Kalevi

Syntymäaika: 15.3.1962
Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
Asunut Riihimäellä: Maaliskuu 1962

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen siviiliammatiltani rikosylikonstaapeli ja kirjoitan dekkareita, jotka saavat paljon ideoita ja vaikutteita työurastani.

Teokset
- Manni, 2020
- Milo, 2021
- Saarni, 2021
- Aribo, 2022
- Fadi, 2023
Pynnönen, Ville

s. 1974
Kuvataiteilija, graafinen suunnittelija

Teokset
- Unikurkiala : sarjakuvaromaani, 2000
- Alinka : sarjakuva-albumi, 2004
- Pikku-Fingerpori 7, Lööppi Fingerpori, 2016 (yhtenä tekijänä)
- Vuoden sarjakuva, 2018 (yhtenä tekijänä)
- Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019
Pyttynen, Anneli

S. 16.05.1950
Asunut Riihimäellä vuodesta 1979 lähtien
Muu ammatti: eläkeläinen

Omat sanat kirjoittamisesta

Jäin yllättäin leskeksi 54:n vuoden yhdessäolon jälkeen.
Aloin surutyönäni kirjoittaa runoja, joista sitten kehittyikin kirja.
Sanat vain tulivat jostakin kotona takan edessä istuessa, mökillä parvekkeella.
Vähitellen kirjoittaminen helpotti tuskaa, antoi vähän valoa tulevaan…..

Teokset
- Surujeni silta: runoja, 2019
Kirjan kuvat ovat riihimäkeläisen Helena Hajantin taidetta.

Pölhö, Elias

s. 1949

Teokset
- Pikku-Taneli käy katsomassa oikeita junia, 1995
Rahnasto, Nyrki

(Harry Kannisto)
s. 1930

Teokset
- Kapinalukemisto, 2008
- Pakanalukemisto, 2008
- Sankarilukemisto, 2009
Ranta, Kati

s. 1971 Helsingissä
tiedottaja, KTM
Asunut Riihimäellä 2006 – 2015 ja 2018-

Teokset
- Uni paras lääke on, 2009
- Taito, 2021
- Prinsessa Ruuti, 2021 (lasten)
Rantala, Jari Olavi

Jari Olavi Rantala, s. 1967 Porissa
kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, elokuvakriitikko
Jussi-palkinto 2005, paras käsikirjoitus, Paha maa

Teokset
- Varasuunnitelma, 2008
- Premium bananas, 2010
- Tuntemaon sotilas, 2017 (tietokirja)
Ropponen, Tuomas

1969 – ?

Teokset
- Runoja, 2006
Röning, Inga

s. 1974
mediatoimittaja, YLE
asunut Riihimäellä 2000-luvulla

Teokset
- Kohti pystynyppyläin puhurivuoristoa, 2005
Saajos, Ulla

s. 18.4.1962 Helsingissä
toimittaja
asunut Riihimäellä vuodesta 1988

Teokset
- Linoruntu : runoja, 2010
- Saippuakuplia keihäsruohossa : runoja, 2011
Muuta tuotantoa antologioissa
- Tässä on tila : kuukauden runoja 1999-2003, 2003
- Unelmat ja naamiot : valikoima kilpailurunoja, 2003
- Hengästynyt keinu, 2004
- Sateenkaari, 2004
- Liian iso karuselli : runoja lapsille ja lapsilta, 2005
- Tuulihattu : Immi Hellénin lastenrunokilpailu 2009, 2009
- Sinisiä hetkiä, 2009
- Ajan mosaiikki : kuukauden runot 2004-2008, 2009
Saarimäki, Matti

s. 1949
k. 2016
toimittaja, pakinoitsija

Teokset
- Työn äärestä pakinan pariin : pakinoita, 1996
Saarinen, Reijo

s. 1948
myyntipäällikkö, toiminut toimittajana Riihimäen Sanomissa

Teokset
- Ei maata armaampaa : romaani, 1983
Saarman, Ossian

(Olavi Saarinen)

Teokset
- Kuoleman talousalue ; Hyvinkää – Riihimäki : sarjakuvalehti, 1972
- Rommikuja ; Kannas murtuu ; Rantamökin tyttö : sarjakuvalehti, 1974
- Teräsliigan tuho : sarjakuvalehti
Salmela, Yrjö

(Wainio, J.V.)
s. 1894 Prunkkala

Teokset
- Vääpeli Kempas : muistelmia Suomen Puolustuslaitoksen syntyajoilta, 1929
Salmi, Risto

s. 1927
toiminut pormestarina Riihimäellä

Teokset
- Sumuverho häviää : runoja, 1999
Salomaa-Hilman, Maire

s. 1.2.1911 Riihimäellä
k. 30.1.1991 Hämeenlinnassa
vanhemmat Alma ja Sulo Salomaa,
ylioppilas 1933 Riihimäellä, sanomal.tutkinto YKK,
kansalais- ja työväenopistojen johtaja, toimittaja,

Teokset
- Lintutyttö : romaani, 1967
- Melinda : romaani, 1973
Samuelsson, Jorma

s. 1941
toiminut liikuntasihteerinä Riihimäen kaupungilla

Teokset
- Uunikot vieraisilla : Kuku Kumelasta ja Humppi Humppilasta seikkailevat : kuvakirja, 1976
Saviniemi, Kari

Syntymäaika ja –paikka: 1946 Miehikkälä
Nykyinen kotipaikka: Kerava
Asunut Riihimäellä: 50-luvulla
Muu ammatti: Kirjailija, kriitikko, kouluttaja

Omat sanat kirjoittamisesta

Voitin lukiolaisena J. H. Erkon valtakunnallisen runokilpailun, kirjassani Sanojen sisällä ratsastaa toivo kerron tiestäni ammattilaisuuteen kirjailijaksi ja kriitikoksi, FM Helsingin yliopistosta, Kymen läänin kirjallisuuden läänintaiteilija 1989-1991, opettanut luovaa kirjoittamista ja arvosanoja Taideteollisessa korkeakoulussa ja eri yliopistoissa, Leino-ryhmän perustaja ja vetäjä vuodesta 1991 lähtien -, Kritiikin Kannusten lautakunnan pj., kuvarunonäyttely Pilkkuja ja pisaroita mm. Keravan taidemuseossa 200

Teokset
- Daffodil 1968
- Sandariini 1976
- Levottomat vedet 1999
- Pientä kokoa 2002
- Romusielut 2005
- Pilkkuja ja pisaroita 2006
- Hevosen muisti 2007
- Ultra 2009
- Kryptoideja 2010
- Jungfrudans 2012
- Ennen kuin ruoho kuolee 2014
- Sanojen sisällä ratsastaa toivo 2015
Tuula Saxell (os. Erkkilä)

s. 1953, Alastaro

Asunut Riihimäellä v.1982 lähtien

Muu ammatti: Eläkeläinen, takana n. 40 v. ura Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjoittaminen on ollut aina tärkeä osa työtäni ja elämääni musiikin sekä piirtämisen ohessa. Kirjoittamisen osuus korostui ja runot tulivat mukaan ilmaisuuni surun vuosina, menetettyäni pikkusiskoni v. 2000.

Esikoisteokseni, ”Kammiovärinää”, sisältää kammioonsa kätkeytyvän, uupuneen mietiskelijän pohdintoja elämän moninaisuudesta. Toisen teokseni, ”Tänään suruni on kaunis”, kirjoitin pikkusiskoni muistolle.

Olen kuvittanut kirjat omilla piirroksillani ja maalauksillani.

Teokset
- Kammiovärinää, 2017, Mediapinta
- Tänään suruni on kaunis, 2018
Seutu, Katja

s. 21.9.1973 Hämeenlinna
Nykyinen kotipaikka: Helsinki
Asunut Riihimäellä: 1979−1993
Muu ammatti: kirjallisuudentutkija (FT, dosentti)

Omat sanat kirjoittamisesta

Koen olevani kirjoittaessani vapaa kaikesta siitä kirjallisuustieteellisestä tiedosta, jota hallitsen. Saan ilmaista niin kuin itse tahdon. Runous kulkee aina mukana ja on hienoa saada pitää sitä mukana arkipäivässä. Kirjoittamalla tutkin maailmaa ja mittaan aikaa.

Kirjoitin tyhjyydestä
kuin kahvikupista
jonka ihmiset
kohottavat huulilleen
ja maistavat.

Kuusilla mittaan aikaa, 2017

Teokset
- Minä olen hänen asuinsijansa. Sanasato, 2015
- Kuusilla mittaan aikaa. WSOY, 2017
- Jäätyväinen, 2019
- Kesannoida, säkenöidä : runoja, 2022
Tietokirjat
- Ja mieli on jakautunut maan yli, 2001
- Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön, 2011 (yhdessä 8 muun kirjoittajan kanssa)
- Tyhjä pöytä on tilattu : Mirkka Rekolan runouden äärellä, 2016
Sirkiä, Olli

s. 1.4.1965
Olli Sirkiä Liken sivuilla
Olli Sirkiän blogi: Helsinki – Riihimäki

Teokset
- Seuraavana Pasila : runoja, 2010
Muuta tuotantoa
- Useita runoja runokirjassa Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005
Lue lisää Olli Sirkiästä

Sorola, Kaisa

s. 1955 Iisalmessa
asunut Riihimäellä 1956 – 2007
nykyinen kotipaikka Tammela
muu ammatti IT-kouluttaja (logistiikan opiskelija)

Omat sanat kirjoittamisesta

”Halusin tietää kuinka dekkareita kirjoitetaan, koska luen kaikista mieluiten juuri salapoliisikertomuksia, ja menin dekkarikirjoituskurssille muutama vuosi sitten. Koukutuin kirjoittamiseen saman tien ja mielessäni alkoi pyöriä aiheita toisensa perään.

Kirjoitin ensin yhden jännitystarinan ylös ja lähetin sen Hämeen taidetoimikunnan novellikilpailuun. Päädyin kahdentoista parhaan joukkoon novellillani Kyllönen, ja näin pääsin antologiaan nimeltä Alue 2011. Tästä innostuneena kirjoitin seuraavan novellini, Kepponen, ja sekin pärjäsi erinomaisesti Kouvolan dekkaripäivillä 2012 päätyen antologiaan nimeltä Valta houkuttaa ja koukuttaa.

Kyllösessä seikkaili kylmääjä Jone ja hänen pitbullinsa Kyllönen. Toisenkin novellini päätähtenä keikkui koira, mäyräkoira Kepponen. Kepposen omistaja Jenny Cotton oli yksityisetsivä.

Tarmokas, keski-ikäinen Jenny alkoi elää omaa elämäänsä ja minun oli aivan pakko kirjoittaa hänestä lisää. Vuoden 2012 kesällä, puutarhatöiden lomassa, kirjoitin kuusi novellia ja näin syntyi kirja Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen. Kirjassa seurataan vuoden ajan Jennyn ja Kepposen seikkailuja, puutarhailuja ja kotoilua.

Vaikka pidän dekkareista, en pidä lainkaan väkivallasta. Niinpä omat kirjoitelmani eivät ole raakoja eivätkä hyytäviä. Niissä on paljon huumoria ja sopivasti jännitystä. Mielestäni dekkarinovellini sopivat niin aikuisille kuin nuorille. Kirjoituksieni tarkoitus on tuottaa iloa ja hyvää mieltä.”

Ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa!

Näyte kirjasta Kepponen

(…autoni varastettiin…)
Jouduin hankkimaan työajoihin vuokra-auton. Autoton yksityisetsivä on kuin jalaton kulkuri. Muutama päivä kulkupelini anastuksen jälkeen sain poliisilta puhelun.

Vanhempi konstaapeli Olli Kaarnamaa kysyi haluanko hyvät vai huonot uutiset ensin. Halusin hyvät.
– Hyvä uutinen on se, että autosi on löytynyt.
– Aivan mahtavaa. Mistä se löytyi ja onko auto ehyt?
– Autosi löytyi naapurikaupungista ja aivan ehyenä, mikä on kyllä poikkeuksellista. Yleensähän autosta viedään kaikki irtoavat osat ja tuhotaan kaikki loput.
– Upea uutinen. Milloin voin hakea autoni?
– Niin, kyllä tässä vielä vähän aikaa menee, koska joudumme pitämään autoasi säilössä vielä jonkin aikaa.

– Ai niin, ne huonot uutiset. Kerro.

– Autosi takakontissa oli ruumis. Nuoren miehen ruumis.

– Täh?

– Niin, että kyllä tässä menee jokunen tovi, ennen kuin voimme palauttaa rikosvälineenä käytetyn autosi. Ja kannattaa harkita, haluatko käyttää autoasi tämän jälkeen. Tuletko tänne asemalle, niin kirjataan tapahtumat ja saat tarkemmat tiedot”

Blogi: http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/

Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen

Teokset
- Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen : dekkarinovellikokoelma, 2012
- Novelli Kyllönen antologiassa Alue 2011, 2011
- Novelli Kepponen Kouvolan dekkaripäivien antologiassa Valta houkuttaa ja koukuttaa, 2012
Talja-Lahtinen, Ritva

s. 12.7.1941 Forssassa
kotisairaanhoitaja (eläkkeellä)
asunut Riihimäellä vuodesta 2003, lapsuus Lopella

Omat sanat kirjoittamisesta

Päiväkirjaa olen kirjoittanut lapsesta lähtien. Virkatyöni päätyttyä selailin hoitotyön muistoja ja siitä seurasi kirjan teko. Nyt oli aikaa sekä voimia. Runoja kirjoitin jo 7-vuotiaana, ensimmäinen julkaistu Karjala-lehdessä.

Teokset
- Isäni puiden omenat : runoja, 2012
- Kuvia ja sanoja, 2015 (kuvat Kimmo Luoma)
Mukana antologioissa:
- Ilovoimaa, 2009
- Runoeväät, 2010
- Runonportailla, 2012
Tietokirjat
- Auto, kassi ja tie : hoitotyön muistoja, 2009
- Tuottanut asiantuntiajäsenenä tekstiä teokseen Auttamistyö kotona, 1998
- Runoja julkaistu mm. ET-lehdessä.
Tavaststjerna, Karl August

s. 1860 Mikkelissä
k. 1898 Porissa

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Kovina aikoina : romaani, 1891, 1892, 1960
- Uramon torppa : näytelmä : kopio käsikirjoituksesta, 1906
- Valikoima runoelmia, 1904
Lisää K. A. Tavaststjernasta

Tiilikka, Leena

(o.s. Suutarla)

1938 – 2006
rovasti, sairaalateologi, psykoterapeutti, perheneuvoja, kouluttaja, kolumnisti

Teokset
- Lähellä meri : runoja, 1985 (nimellä Suutarla)
- Punaiset helmet ja muita rukouksia : runoja, 1996
- Ruusun kosketus, 2004
- Viimeiset helmet : runoja, 2006
Tuotantoa julkaistu useissa Samuli Parosen seuran antologioissa

Tiitta, Anna Liisa

S. 26.08.1948 Orivesi

Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
Asunut Riihimäellä: 1.7.2006 alkaen
Muu ammatti: Talouspäällikkö, eläkkeellä vuodesta 2010.

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen äidin puolelta Tornionjokilaaksosta lähtöisin oleva kirjailija ja elämäni jakautuu kolmeen paikkaan. Asun pääosin Riihimäellä, mutta toukokuusta syyskuulle asun Kemissä. Kittilässä mökkeilen ympäri vuoden joka toinen kuukausi ja viivyn viikon verran kerrallaan.

Ensimmäinen kirjani novellikokoelma Ei niin pientä pahaa (2015) kertoo pahuudesta, joka oli ”niin vähäistä, että sitä ei edes pahuudeksi laskettu”. Kirja voitti myös vuoden 2016 Möllärimestarikilpailussa novellit ja kertomukset-sarjan ja tuli kokonaiskilpailussa toiseksi.

Toinen kirjani Älä jätä minua (2018) kertoo rautateiden rakentajista ja heidän perheistään 50-60 luvulla. Romaani on fiktiivinen, mutta perustuu osin omiin kokemuksiin, sillä äitini suvun miehet olivat myös radanrakentajia. Kirja sisältää todellisia tapahtumia ja ”oikeata” elämää mm. Kauliranta-Kolari rataosuudelta 50-60 luvulla. Itse aloitin 15-vuotiana lähettinä ja puhelinkeskuksenhoitajana Kauliranta-Kolari ratatyömaan pääkonttorissa Pellossa.

Kolmas kirjani Marian luut (2019) on fiktiivinen sukupolvitarina ajalta 1864-2013. Olen tehnyt taustatutkimusta ja kirjoittanut kirjaa liki kuusi vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon ja keskittyvät fiktiiviseen Peskijärven kylään, mutta kirjassa eletään myös Helsingissä. Kirjani naisista Mariat ovat haaveilijoita, joiden on pakko lopulta tarttua toimeen, mutta Anna ja Martta ovat toista maata. Heille tekeminen tarkoittaa rakastamista ja matonhapsujen oikominen huolenpitoa, vaikka eivät sitä itse huomaa.

Teokset
- Ei niin pientä pahaa, 2015 (omakustanne)
- Älä jätä minua, 2018
- Marian luut, 2019
Anna Tiitan nettisivulle

Tolmunen, Elsa

s. 1931 Rautalammilla
asui v. 1985 alkaen Riihimäellä n. 10 v.

Kampeaa suurelle selälle Uudelleen juurtuneita Oras asfaltin haavassa Rimahelvetin hehkusta huomisen aattoon

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Kampeaa suurelle selälle : romaani, 1985
- Uudelleen juurtuneita : runoja, 1985
- Oras asfaltin haavassa : runoja 1993
- Rimahelvetin hehkusta huomiseen aattoon : romaani, 1994
Tuomari Nurmio

(Nurmio, Hannu)
asunut Riihimäellä 1992 – 2002
Tuomari Nurmion kotisivu

Suomirockin legenda Tuomari Nurmio asui Riihimäen Hyttikorttelissa vuosina 1992 – 2002 kymmenen ”hyvää vuotta” kuten hän itse totesi Riihimäen Sanomien haastattelussa syyskuussa 2002. Riihimäen aikana vuonna 1994 häneltä ilmestyi runokirja Karvainen sielu. Tuomari Nurmion legendaarinen sanoitus kappaleeseen Valoa yössä (1979) ilmestyi alun perin runon muodossa Hämäläisen osakunnan lehdessä opiskeluvuosina 1970-luvulla. Yliopistovuodet synnyttivät hänessä ”kiinnostuksen moniin asioihin”, joista yhtenä osoituksena ilmestyi runokirja. Hän sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa runokirjastaan:

”Se oli nasta tehdä ja osoitti, että näinkin voi tehdä. Musiikissa on runoihin verrattuna aina omat rajoituksensa, koska tekstit on aina sahattava siihen tiettyyn mittaan.”

(Helsingin Sanomat 26.3.2003).

Karvaisen sielun runot ovat täynnä erilaisia roolihahmoja ja surrealistisia ohikiitäviä kuvia, mutta huumorillakin on sijansa. Usein runojen maailma on synkkä ja lohduton, mutta mukana on myös hänen kappaleistaan tuttuja musiikillisia sävyjä kuten esimerkiksi runon Kuutio aladoobia säkeissä.

Rakkaus voi tehdä heikoksi
silloin kun sitä on
ja silloin kun sitä ei ole
Silloin kun sitä ei edes kaivata
se ui liiviin väkisin
ja kerjää ampiaisen

Karvainen sielu runokirja oli WSOY:n myydyin runokirja vuonna 1994. Rock-lyriikastaan Tuomari Nurmio on palkittu mm. Eino Leinon Seuran palkinnolla.

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Karvainen sielu : runoja, 1994
Julkaissut useita levyjä Riihimäellä asuessaan

Turunen, Maija

(nyk. Larmola, Maija)
s. 1.3.1942 Helsingissä
Lapsuus Riihimäellä vuoteen 1953
Helsingin opettajankoulutuslaitosten äidinkielen didaktiikan lehtori 1968 – 2002, tietokirjailija, fil.tri.
Vanhemmat: Aimo Turunen (äidinkielen lehtori Riihimäen yhteislyseossa) ja Tuulikki Turunen (hammaslääkäri Riihimäellä)

Teokset
- Pyykkipäivä : runoja, 1961
- Huvila : runoja, 1964
Tietokirjoja:
- Äidinkielen oppikirjoja
- Kukkulan kortteli, kaupungin kaksi vuosisataa, 1987 (yhtenä tekijänä)
- Väitöskirja: Opera secreta, P. Mustapään runokuvien kehitystä, 1990
- Kesätukka, 1990 (toisena tekijänä)
- Monosukka, 1992 (toisena tekijänä)
- Jenkkikassi, 1998 (toisena tekijänä)
- Isän huone : kulttuurivaikuttajien tyttäret kertova, 2008 (yhtenä kirjoittajana)
Töyrylä, Kalervo

(Pauli Kalervo)
s. 1931 Hollolassa
k. 2002
toimittaja, Riihimäen Sanomien päätoimittaja, näytelmäkirjailija 1962-

”Mihkäs menet?
– Menen kattomaan sopivaa oksaa.
– Herrajestas, ook sä hulluks tullu?
– Tartteeks siin hulluks tulla jos
oksia hakee.”

(Heikan Jussi)

Teokset
- Erikoistarjouksia Karibialle : näytelmä, 1988
- Heikan Jussi : näytelmä, 1983
- Korpit ovat kylläisiä : näytelmä, 1970
- Premenstruaalisyndrooma : näytelmä, 1988
Utterström, Timo

S. 13.9.1982 Riihimäellä
Nykyinen kotipaikka: Helsinki
Asunut Riihimäellä: 13.9.1982–31.8.1995
Muu ammatti: Näyttelijä, käsikirjoittaja, taiteilija

Omat sanat kirjoittamisesta

Timo Utterström syntyi viisihenkisen perheen nuorimmaksi pojaksi Riihimäellä vuonna 1982. Vanhemmat erosivat hänen ollessa kuusivuotias, minkä jälkeen perhe muutti usein. Utterström kävi Lasitehtaan ala-astetta kaksi vuotta, siirtyi Herajoen kouluun ja muutti 12-vuotiaana äitinsä kanssa Hailuodon saarelle.

Liikkuva elämä jatkui heti yläasteen jälkeen, kun Utterström luki itsensä ylioppilaaksi läheisessä Ou-lun kaupungissa, suoritti asevelvollisuutensa sissialiupseerina Sodankylässä ja valmistui taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Opintojensa jälkeen hän asui vielä vuoden Rovaniemellä ja teki elantonsa mainostoimiston graafikkona, kunnes perusti oman mediatuotannon yrityksensä ja muutti takaisin Ouluun vuonna 2010.

Samaan aikaan alkoi itää unelma kirjailijuudesta. Utterström oli kirjoittanut paljon jo peruskoulussa – hän kirjoitti ensimmäisen käsikirjoituksensa 14-vuotiaana englanniksi ja lähetti teoksensa Hollywoo-din studioille Hailuodon postista – mutta nyt hän alkoi työstää ensimmäisiä romaanejaan. Aluksi teokset päätyivät pöytälaatikkoon tai ystävien luettavaksi, kunnes esikoisteos Nyt julkaistiin vuonna 2012.

Utterström alkoi heti työstää toista teostaan, mutta oivalsi pian seuraavien tarinoidensa olevan elo-kuvia, ei kaunokirjallisia teoksia. Utterström asui vuoden 2016–2017 Pariisissa ja Amsterdamissa, missä hän opiskeli näyttelemistä ja käsikirjoittamista. Vuonna 2017 hän palasi Suomeen ja Helsin-kiin, missä opiskeli TV-draamatuottamista.

Utterström hioo ilmaisutaitojaan niin näyttelijänä, käsikirjoittajana, kirjailijana kuin kuvaajanakin.

Teokset
- Nyt, Basam Books, 2012
Vakkuri, Aaro

s. 1943 Helsingissä
k. 2002
asui lapsuutensa Riihimäellä, muutti 1955 Hyvinkäälle
vanhemmat Marja o.s. Laakso ja Eino Vakkuri
ylioppilas Riihimäen lyseo 1962
rakennusinsinööri DI, kirjailija

”Kale oli ritsalla tarkin, jos ei lasketa sen isoveljeä Urhoa, eikä sitä lasketa, kun se oli kaksi vuotta vanhempi. Edes se ei auttanut, että minulla isän tekemät ritsan kumit olivat moottoripyörän sisärenkaista ja paksummat ja vahvemmat. Kale vain venytti polkupyörän kumeja pitemmälle, ja se oli tarkempi. En usko, että kukaan muu Lasitehtaalla rikkoi niin paljon sähkötolppien vakoisia posliininuppeja kuin Kale.”

(Elämäni Fredan kanssa, 1990, s. 9)

Aaro Vakkuri asui lapsuutensa ja osan kouluvuosiaan Riihimäellä lasitehtaan alueella. Vuonna 1955 Vakkurin perhe muutti Hyvinkäälle, mutta Aaro Vakkuri jatkoi koulunkäyntiään Riihimäellä kirjoittaen ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta vuonna 1962. Myös nuoremmasta veljestä Juha Vakkurista tuli kirjailija. Aaro Vakkuri valmistui Teknillisestä korkeakoulusta rakennusalan diplomi-insinööriksi vuonna 1968. Vuonna 1977 Aaro Vakkuri kutsuttiin suomalaisen rakennusvientiyhtiön Finn Iran Contractor´s Groupin toimitusjohtajaksi Teheraniin. Rakennusurakan tehtävänä oli rakentaa 3 500 asuntoa Persian shaahin henkivartiokaartille. Myöhemmin hän työskenteli rakennusvientihankkeissa Egyptissä ja Suomeen palattuaan 1980-luvulla hän toimi rakennusalan vientikonsulttina. Ulkomailla vietetyt vuodet näkyivät Aaro Vakkurin kirjojen aihepiireissä esim. Kreikkalainen lahja 1975 ja Pelilauta 1980.

Aaro Vakkurin ensimmäinen kirja 12 tunnissa meneväksi mieheksi (1973) sai toisen palkinnon Tammen viihderomaanikilpailussa ja saavutti suuren myyntimenestyksen. Kirja Elämäni Fredan kanssa 1990 sijoittuu 1940-luvun lopun ja 1950-luvun Riihimäkeen. Aaro Vakkuri vieraili Riihimäen kirjastossa vuonna 1990 ja kertoi kirjansa taustoista. Lause ”Kale oli ritsalla tarkin” pyöri ensin ajatuksissa ja tuttavan vihjeestä kirjan aihe alkoi jäsentyä. Kirja on minä-muodossa kerrottu hyvätapaisen pojan kasvutarina sodanjälkeisen pula-ajan tehdaskauppalassa. Kirjan poika ihastuu kulmakunnan kauneimpaan tyttöön Fredaan jo Lasitehtaan alakoulussa. Poika ja Freda siirtyvät poika- ja tyttölyseoon, jotka silloin Riihimäellä toimivat samassa rakennuksessa. Kirjasta löytyy runsaasti Riihimäkeen liittyvää ajankuvausta ja tuttuja paikkoja kuten Pätkätalo, lyseo, Vesilinnanmäki ja Allinnan rinteet.

”Tyttölyseota pidettiin samassa rakennuksessa, mutta eri luokissa. Välitunneilla olimme yhtä aikaa ja samalla pihalla, ja jokaisen pojan oli pakko alkaa etsiä tyttöä, josta alkaisi tykätä. Se oli hankalaa, koska tytöt seisoskelivat aina pihan toisella puolella. Ne nojailivat koulun aurinkoseinään, ja me pojat kuljeskelimme pitkin pihaa ja katselimme tyttöjä syrjäsilmin sillä tavalla, etteivät ne huomanneet ketä me katsoimme. Sitten puhuttiin parhaan kaverin kanssa, kenestä aikoi ruveta tykkäämään.” (Elämän Fredan kanssa, 1990, s. 35 – 36)

1990-luvulla Aaro Vakkuri kirjoitti työyhteisöjen johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta. Viimeisinä vuosinaan hän asui Ranskan Provencessa ja kirjoitti siellä oleskelustaan teoksen Kylä Provencen taivaalla vuonna 1997.

Teokset
- 12 tunnissa meneväksi mieheksi : romaani, 1973
- Kreikkalainen lahja : romaani, 1975
- Pikku Carina : romaani, 1975
- Pelilauta : romaani, 1980
- Ihan hyviä miehiä : romaani, 1986
- Elämäni Fredan kanssa : kertomus, 1990
- Sirocco : toimintaromaani, 1991
- Totuuspeli : romaani, 1991
- Vaihdettu oppilas : romaani, 1993
Tietokirjoja
- Tiimityö : käytännön opas, 1995
- Kylä Provencen taivaalla : matkakuvaus, 1997
Lue lisää Aaro Vakkurista

Vakkuri, Juha

s. 1946 Helsingissä
k. 2019
vanhemmat Marja o.s. Laakso ja Eino Vakkuri,
asui 9 ensimmäistä vuottaan Riihimäellä, muutti perheen mukana Hyvinkäälle
FK, dramaturgi, kirjailija

”Riihimäki herättää minussa
aina suuret nostalgiat.
Silloin 50-luvun alkupuolella siellä
oli kaikki mitä poika tarvitsi.
Lasitehtaan takana oli metsä, Laurilan
pellot olivat lähellä ja siellä oli
valtavasti muita pikkupoikia.”

Riihimäen Sanomat 18.7.1993

Teokset
- Veljet keskenään : romaani, 1971
- Afrikkalainen iltapäivä : romaani, 1978
- Jos puut puhuisivat : runoja, 1979
- Neljän polven puu : romaani, 1980
- Jään kääntöpiiri : romaani, 1982
- Mies joka muuttui puuksi : romaani, 1982
- Päiväntasaaja : romaani, 1985
- Ritari Yrjö : kertomus rajoista…, 1987
- Räjähdyksen pelko ja kaipuu : romaani, 1985
- Ritari Yrjö : kertomus rajoista…, 1987
- Ikaros : romaani, 1989
- Brysselin yö : romaani, 1990
- Paratiisitango : romaani, 1993
- Sirkuksen sydän : romaani, 1997
- Henri, Adolf ja kohtalo, 1999
- Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille : runoja, 2000
- Kaikki kesken, kaikki hyvin : runoja, 2003
- Puolarmetsän puut : pienoiselämäkertoja, 2003
- Leokongo : runoelma, 2006
- Aurinkopuun varjo : runoja, 2007
- Neljän polven puu, 2010
- Keisari, tuhka, tulevaisuus : runoja, 2011
- Mannerheim ja saksalainen suudelma, 2017
Tietokirjoja
- Mustavalkoinen Afrikka, 1973
- Muutoksen tuuli : katsaus mustan Afrikan…, 1979
- Kulta, islam ja pyhä käärme, 1983
- Yhden miehen Unkari, 1986
- Tonavalta tuulee : katsaus uuteen Unkariin, 1992
- Afrikan poikki, 2009
- Afrikan ympäri : matkakertomus, 2012
- Voodoo : Afrikan arkea, 2014
- Afrikan sydämeen, 2014
- Olkilinna : elämää kolmella mantereella, 2016
Vammelvuo, Anja

(ent. Vuorenheimo, Weseloff)
Anja Vammelvuo s. 7.10.1921 Riihimäellä
k. 30.6.1988 Tuusulassa
vanhemmat Hulda o.s. Selin ja Aake Vammelvuo (Weseloff),
puoliso Jarno Pennanen
ylioppilas 1941 Riihimäen Yhteislyseo
kirjailija, Valtion kirjallisuuspalkinto v. 1949, 1954 ja 1970

Auringon lasku

Murheeni silmillä näen:

Korkeita taloja, korkea taivas…
Palava, ihana aurinko sukeltaa sineen.
Korkeita puita, korkea taivas…

Minun murheeni on mitätön.
Se on sulava sineen auringon kera.
Se on ruskon punainen kauneus,
joka jää…

(Auringon tytär, 1943, s. 75)

Anja Vammelvuon isä kauppias Aleksei Jegorovits Weselow, sittemmin Vammelvuo oli aikansa tunnetuimpia riihimäkeläisiä. Vammelvuon perhe asui Riihimäellä useammassa paikassa esim. Keskuskadulla, Maantiellä ja Suvannontiellä. Anja Vammelvuo kävi kansakoulua Pohjoisella koululla ja jatkoi koulunkäyntiään Riihimäen yhteislyseossa kirjoittaen ylioppilaaksi vuonna 1941. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän työskenteli kesätoimittajana ja kustannusvirkailijana Otavassa.

Anja Vammeluvo harrasti kirjoittamista jo 12-vuotiaasta lähtien ja osallistui kirjoituskilpailuihin nuorena. Hänen ensimmäinen novellinsa julkaistiin 16-vuotiaana Nuoren Voiman Liiton kautta. Anja Vammelvuon kotona ei juuri kirjoja ollut, joten Riihimäen kauppalankirjaston avautuminen vuonna 1936 oli tulevalle kirjailijalle erityisen tärkeää. Riihimäen kauppalankirjastossa kohtasivat nuori kirjailija Anja Vammelvuo ja vasta kirjailijanurasta haaveileva ja häntä ihaileva koulupoika Veijo Meri.

Ensimmäinen runokokoelma Auringon tytär vuonna 1943 sai hyvät arvostelut. Arvostelussa kokoelmaa kuvattiin aistivoimaisen naisen elämän kuvaukseksi. Kirjailija oli silloin vain 22-vuotias, mutta ehkä nuorena koetun liikenneonnettomuuden seuraukset toivat tekstiin kypsyyttä. Esikoisromaani Muut ovat nuoria (1945) oli omaelämäkerrallinen nuorten ihmisten elämän kuvaus sotavuosina. Novellikokoelma Paratiisilintu sisältää myös Riihimäen Suvannontielle sijoittuvan novellin Hanski Hortensia. Novelleissaan Anja Vammelvuo käsittelee usein naisen elämän koko kaarta.

”Jouluaamuna Sinikka herää ilmahälytykseen. Pommisuojasta hän sitten rientää suoraan työhön. Kädet kohmeisina hän liimaa sytytystikkuja polttopulloihin, kun puutalorähjä äkkiä tärähtää hornamaisesta räjähdyksestä.
– Koneet ovat päällä. Ulos kaikki, huutaa nuori insinööri.”

(Muut ovat nuoria, 1945, s. 208)

Talvisodan aikana Riihimäen kauppalaa pommitettiin ankarasti. Joulupäivän 1939 pommitus vaurioitti useita rakennuksia kauppalan keskustassa esim. Suojeluskuntatalon, jossa Anja Vammelvuon veli työskenteli vapaaehtoisena.

Anja Vammelvuo julkaisi kaikkiaan 17 teosta: kaksi romaania, novelli- ja runokokoelmia sekä näytelmän. Parhaiten hänet on tunnettu palkittuna lyyrikkona. Runoilijan tuotannossa näkyy hänen elämäkertansa kuten ensirakkaus, aviomiehen Jarno Pennasen kohtaaminen, pojan Jotaarkan syntyminen sekä kääntyminen vasemmistolaisuuteen. Neuvostoliitossa vietetyt vuodet 1957 – 1960 heijastuvat niin aiheissa kuin aatteellisellakin tasolla hänen tuotannossaan kuten runokokoelmissa Kuuma, kylmä 1960 ja Integer vitae 1964. Anja Vammelvuota on luonnehdittu sekä vasemmistolaisuuden tulkiksi että kriitikoksi.

Anja Vammelvuon viimeinen teos oli näytelmä Tulee aika toinenkin (1983), joka käsittelee Jarno Pennasen isän ”näyttelijä-rosvopäällikkö” Aarne Orjatsalon elämää. Anja Vammelvuota on pidetty yhtenä sodanjälkeisen modernismin merkittävimmistä edustajista.

Teokset
- Auringon tytär : runoja, 1943
- Muut ovat nuoria : romaani, 1945
- Paratiisilintu ja muita novelleja, 1946
- Muottiin tuntemattomaan : runoja, 1946
- Loistohuoneisto : näytelmä, 1947
- Viimeinen Kleopatra : romaani, 1950
- Rakkauskertomus : novelleja, 1953
- Kukkia sylissä : runoja, 1954
- Torpankirjat : runoja, 1957
- Kuuma kylmä : runoja, 1960
- Valkoinen varis : novelleja, 1962
- Inger vitae : runoja, 1964
- Valitut runot, 1968
- Lintu pieni : runoja, 1970
- Totuuden iskut : runoja, 1973
- Kuinka voitte : runoja, 1978
- Tulee aika toinenkin : näytelmä, 1983
Lisää Anja Vammelvuosta

Vanhala, Pietari

s. 1951
k. 2015

Rauhoittava pilleri

Osastonlääkäri istuutui aivorungon syöpää
sairastavan potilaansa vuoteen reunalle.
”Mitä sinulle kuuluu, kuinka sinä voit?”

Potilas kuvaili, kuinka hänen fyysinen
toimintakykynsä huononi nopeasti. Hän kertoi
hymyillen, kuinka ajatus kuitenkin kulki
kirkkaana, kun hän muotoili artikkelitekstejä
päässään. Ja kuinka hänen mielialansa oli oikein
levollinen.

Lääkäri katsoi häntä ymmärtäväisesti ja
kysyi: ”Haluatko sinä rauhoittavan pillerin?”

Teokset
- Light Plan : rimpuilua nollameridiaanilla, 2015
Varjoranta, Niilo

s. 1900 Viipurissa
lennätinteknikko, kirjailija

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Ryhmä Hellman ei hellitä: poliisiromaani, 1980
- Puukotetut setelit: dekkari, 1986
Tietokirjoja
- Riihimäen Telegrafikonepajan ja VR:n sähköteknillisen linjahallinnon historiikki, 1976
Vettenterä, Minttu

s. 19.6.1979 Vantaalla
Asunut Riihimäellä 4/2011 –

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjoittamisen sekatyöläinen, joka rakastui tarinoihin jo ennen kuin osasi lukea. Sen jälkeen kynästä on syntynyt tarinoita laidasta laitaan. Kauhusta lastenkirjaan ja draamasta harrastuskirjaan.

Teokset
- Mörkö vei ilon, 2010
- Moralla murhaa mukavasti : dekkari, 2011 (yhdessä 3 muun kirjoittajan kanssa)
- Siirin ja Saran joulutarina : lastenkirja, 2011
- Rakkaudella sinun – kuolema, 2011 (yhdessä 3 muun kirjoittajan kanssa)
- Jonakin päivänä kaduttaa, 2012
- Miten mörkö kesytetään : kuvakirja, 2012
- Vuoden taikaa: runoreissuja vuodenaikoihin, 2013
- Pelkäätkö kuolemaa?, 2013
- Ihmissatuja pikkukummituksille : kuvakirja, 2014
- Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat : lastenkirja, 2014
- Karkausvuoden kauna, 2015
- Yllättävä ystävä : kuvakirja, 2015
- Vuoden pimein päivä, 2017
Kuva: Matti Mattila

Wilenius, Aleksi

s. 2000, Riihimäki
Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
Muu ammatti: Lukiolainen

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen 17-vuotias kirjailijanalku, joka on pienestä pitäen ollut kirjojen äärellä. Aloin työstämään ensimmäistä romaaniani 16-vuotiaana kirjoiteltuani aikaisemmin pienempiä katkelmia. Kipinä sekä lukemiseen että kirjoittamiseen on saatu jo kirjaston satutunneilta.

Kirjoittaminen on minulle keino purkaa tunteinani sekä ajatuksiani paperille. Saan vapaasti luoda ja ilmaista itseäni niin kuin tahdon.

Teokset
- Ratkaiseva muuttuja : romaani, 2018
- Tähdet ovat aina yllämme : runoja, 2018
- Z : runoja, 2021
- Älä kerro tätä : tunnustuksia, 2022
Vilppo, Arja

s. 1946
toiminut kanslistina Riihimäen kaupungilla, kuvataiteilija, maalauksen- ja veistonopettaja Riihimäen kansalaisopistossa

Teokset
- Kristallipalloa etsimässä : kuvakirja, 1994
Virokannas, Juho

(Karjalainen, Matti)
s. 1907
vanhemmat Anni ja Eero Karjalainen
FK, toimittaja, kirjailija, Nuorten kirj. Valistuksen palkinto 1952

Teokset kotiseutukokoelmassa
- Levoton leiri : seikkailuromaani, 1952
- Vanhaa hopeaa : seikkailukertomus, 1954
- Nukutusnuolet : kertomus Kanadan intiaaneista, 1958
Wirranmaa, Mikael

s. 1982
Asunut Riihimäellä v. 1982 –

Teokset
- Runokokoelma X, Books on Demand, 2017
Omat sanat kirjoittamisesta

Mikael Wirranmaa pyrkii luomaan sanoilla kuvia todellisuudesta. Häivähdyksiä totuudesta, joka muuttaa muotoaan tarkastelukulman vaihtuessa. Kaikki on jatkuvasti alttiina muutokselle – myös tämä.

Tässä hetkessä
haaveet läsnäolevina kuin aamuisen valon
ohikiitävä häivähdys

Mahdottoman ja mahdollisen rajaa
täytyy koetella

ja sitä mitä ei voi muuttaa
pitää oppia rakastamaan sitäkin enemmän

Runokokoelma X, 2017

Vuolle, Mikko

s. 1982, Riihimäki
Paljasjalkainen riihimäkeläinen

Omat sanat kirjoittamisesta

Kirjoittanut sanoituksia teini-ikäisestä lähtien. Siirtynyt siitä vuosien varrella myös runouteen, joista haikut tuntuneet viime aikoina omimmilta.

Luminen tie –
askeleitten äänten takaa
kuuluu hiljaisuus

Teokset
- Arktinen haiku, Books on Demand, 2021
Vuori, Helena

s. 1918
toiminut ompelijana
Riihimäen Kynäkisällien jäsen

Teokset
- Matka : runoja, 1992
- Kaikki kuun kierrot : runoja, 1996
Ylänne, Kauko Valta

(Rasti, Kalervo)
s. 1927 Tuusulassa
k. 1990 Helsingissä
vanhemmat Linda o.s. Lindqvist ja Toivo Ylänne,
ylioppilas Riihimäen lyseo, opettaja
Suomen näytelmäkirjailijaliiton jäsen,
kirjoituksia useissa lehdissä

”Etkö kuullut, Pukke, minä lähden tieheni täältä. Mutta Pukke ei ole kuullut. Toisella kädellään tukien jykevää, parroittunutta leukaansa, toisella käännellen hitaasti paksun lainakirjan rasvaisia, tuhansissa vanginkourissa kuluneita lehtiä hän oli istunut siinä tukevan sellipöydän ääressä koko ajan omissa ajatuksissaan.”

(Vankilan varjossa)

Teokset
- Vankilan varjossa : seikkailukertomus pojille, 1950
- Noidat : yksinäytöksinen näytelmä, 1951
- 44 pikku näytelmää, 2.p. 1958
- Oma näyttämö : 50 uutta pikkunäytelmää, 1961
- Liikennenäytelmiä lapsille, 1964
- Ympyrä sulkeutuu : seikkailukertomus, 1964
Lue lisää Kauko Valta Ylänteestä
Antologiat
- Ajan mosaiikki: kuukauden runot 2004 – 2008, Samuli Parosen seuran antologia, 2009
- Alue 93: Hämeen läänin kirjoittajien antologia, 1993
- Elämä, kirjoittamaton runo: : Runoja Kanta-Hämeestä syksyllä 2007, 2007
- Elämä on listii:: antrealaisia ja vuoksenrantalaisia kaskuja ja sananparsia, 1989
- Elämää se on ollut: vankeinhoitajien runoja, 2001
- Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki Ry: jäsenlehti, 1992 – 1994
- Hengästynyt kenu: runoja : Samuli Parosen seuran runorinki, 2004
- Hälläpyörä härkätiellä : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, 1984
- Ihminen ajassa: Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66 ry, 1983
- Joskus tuuli hipaisi poskea: Janakin 15-vuotisantologia, 1998
- Jälkitautina into: pelkää patitusta kokosi Into-ryhmä, 1986
- Kaamoksesta valoon: uusia lauluja, Samuli Parosen seura ry., 1999
- Kahden kulkijan välillä valo, Samuli Parosen seura ry., 2016
- Kaukaisuudesta, kaiku: runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2006, 2006
- Kesäheinä: runoja, Samuli Parosen seura, 1999
- Kevyt kosketus: runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä, 2003
- Kevät, kesä, kissankäpälä: runoja Kanta-Hämeestä, 2005
- Kuin tuli tuulessa – Kivun ja kasvun lauluja, 1999
- Kukkia muistot kasvaa 2011: Riihimäen Kansalaisopiston Ilovoimaa Tarinat talteen -ryhmän antologia, 2011
- Kun kaks’ menee yhteen, 2007
- Kuuluuko varmasti!, 2008
- Kynä kisällin kädessä: Riihimäen kansalaisopiston kynäkisällit 1981 – 1982, 1982
- Laula satakieli : runoja, 2001
- Lähetti sanan, palan sydäntään: Janakin antologia, 1997
- Menneet tulevat: Kanta-Hämeen joulu, 2004
- Miksi kirjoitan: Riihimäen kansalaisopiston kirjoittajat, 1988
- Miljoona hiljaisuutta: 13 – 18 -vuotiaiden runoja, 1986
- Nättiin pinoon- juttuja työstä, 1996
- Näytelmiä ylä-asteelle,1998
- Oitin kirjoittajapiiri: Aika ei pysähdy, antologia, 1999
- Oitin kirjoittajapiiri: …jos en muistaisi, 1997
- Olen matkalla taas: uusia lauluja, 2000
- Optimisti: hämäläinen kirjallisuuslehti, 1980-
- Outua riemua: Riihimäen Kansalaisopiston Tarinat talteen -ryhmän antologia, 2013
- Ovi: Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, Janakin 4. antologia, 1991
- Pakkasta pitäessä: Samuli Parosen seuran Loppiaiskonsertin lauluja, 2003
- Pieni talvinen iltalaulu, 2004
- Polku näkyi alussa selvänä, Samuli Parosen seura ry, 2013
- Pusuja poskiin: Janakin joulu, 1994
- Puujoen varressa : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2006, 2006
- Pöytälaatikko laulaa: Samuli Parosen seura ry, 1997
- Pöytälaatikko laulaa: uusia lauluja, 1998 : Samuli Parosen seura, 1988
- Rohdinpaita: antologia, runoja, proosaa : Etelähämäläinen kirjoittajayhdistys Janaki, 1988
- Runo- ja musiikki-ilta : sunnuntai 7.12.2003 klo 18.00, 2003
- Runoeväät: maanantairunoilijoiden antologia, 2010
- Runomaraton: antologia : Suomea etsimässä : Lahden runomaraton ry, 1987
- Sadun maa : lauluja lapsille ja aikuisille / Samuli Parosen seura r.y., 2001
- Salaisuuksia, valheita ja pimeyttä, 2023
- Sanan maailma antologia: Samuli Parosen seura ry., 1992
- Sanojen siivet: Samuli Parosen seuran Eino Leinon päivän konsertin lauluja, 2003
- Sanojesi hiljaisuus antologia: Janaki, 1994
- Sinusta minuun minusta sinuun, 2008
- Sudenmarja : antologia, 2006
- Suustani karkaavat sanat: runoja : Samuli Parosen seura ry., 1996
- Sydämeeni jounin teen: Kanta-Hämeen joulu 2003 : runoja ja tarinoita, 2003
- Tapahtuisi jotain suurta… ; Luovaa energiaa : antologia, 1998
- Tarinapaja: lehti : Samuli Parosen seura ry.,1995, 1997
- Tervaksia: Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys ry., 1987
- Tie, koulu, koulutie, tämän koulun tie 1963-2003 : mietteitä Pohjolanrinteeltä, 2003
- Tirkistys todellisuuteen, 1984
- Tunnelin kautta ne joiden pitää löytää: Riihimäen kirjoittajien tekstejä koottu kirjaksi, 1989
- Tuohus : antologia : Riihimäen kansalaisopiston kirjoittajapiiri, 2000
- Tässä on tila : Samuli Parosen seuran kuukauden runoja 1999 – 2003, 2003
- Utu-piiri 2000 – 2001: antologia : Samuli Parosen seura r.y., Peltosaari-seura r.y., 2001
- Uusi Optimisti: hämäläinen kirjallisuuslehti, 1998
- Valoa kohti- ohjema-aineistoa eläkeläisille / toim. Markku Hattula, 1995
- Verbaalinen ilotulitus : antologia, Samuli Parosen seura r.y., 1999/2000
- Vuoden taikaa : runoreissuja vuodenaikoihin, 2013
- Yht’äkkiä sielu onkin täysi: antologia : runoa ja proosaa : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, 2003
- Ylös ja lentoon: antologia, runoja, proosaa : Etelähämäläinen kirjoittajayhdistys JANAKI ry., 1988
Luettelon on laatinut ja ylläpitää Riihimäen kaupunginkirjasto.