Arkisto – kaunokirjat

2020

Fernando Aramburu: Äidinmaa, 2020

Elämää suurempi tarina ystävyksistä, jotka väkivallan vuodet erottavat.Kiehtova historiallinen lukuromaani, suurten tunteiden sukutarina Baskimaan vihan ja rakkauden vuosista.Poliittinen konflikti repii Baskimaan pientä kyläyhteisöä. Kahden perheen ystävyys vaihtuu katkeraan vihanpitoon, kun toisen perheen poika liittyy ETA:n aseelliseen taisteluun ja toisen isä taas joutuu ETA:n uhriksi. Syvältä kouraiseva sukusaaga seuraa tarkkanäköisesti perheiden arkisia tragedioita ja mustaa surua, mutta myös horjumatonta vakaumusta ja iloa.Äidinmaa kertoo unohtamisen mahdottomuudesta ja anteeksiannon välttämättömyydestä. Koskettava kuvaus kansasta, jonka on opittava elämään väkivaltaisen menneisyytensä varjossa.

Herman Koch: Suomen päivät, 2020

Kun Herman Koch on 19-vuotias pitkä ja kömpelö nuorukainen, hän päättää lähteä mahdollisimman kauas kotoaan Amsterdamista ja valitsee määränpääkseen kaukaisen Pohjois-Karjalan. Tämä saattaa kuulostaa romanttiselta – mutta totuus lähtöpäätöksen takana on kaikkea muuta. Kochin äiti on hiljattain kuollut, ja poika haluaa paeta isäänsä ja tämän uutta naisystävää – sekä päästä eroon vanhoista, mieltä yhä vaivaavista asioista. Myöhemmin, kun Hermanilta kysellään hänen ajastaan Suomessa, hän yrittää lyödä uskomattomat kokemuksensa leikiksi.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Herman on taas Suomessa ja törmää kirjakaupassa sattumalta runokokoelmaan, jossa kuvaillaan täsmällisesti hänen päiviään Pohjois-Karjalassa. Enää häntä ei naurata. Hän päättää ottaa menneisyytensä lähempään tarkasteluun, tutkii muistojaan ja pohtii, miten kertoa kaikesta tosiasioita vääristelemättä.

Suomen päivät on syvältä viiltävä romaani surusta, kasvamisesta ja siitä, mistä on helpottavaa puhua – ja myös siitä, mistä olisi parempi vaieta.

Jill Mansell: Kaikki alkoi salaisuudesta, 2020

Yli 10 miljoonaa lukijaa ei voi olla väärässä – Jill Mansellin romaani on rentoa lomalukemista parhaimmillaan!
Ystäviltä tuntuvia henkilöhahmoja, yllättäviä käänteitä ja nokkelaa sanailua – ehdoton luettava herkkupala.

Laineyn mieltä kirvelee, hän on menettänyt työpaikkansa. Suolaa haavaan hieroo poikaystävä jättämällä Laineyn tylysti hankalaan tilanteeseen. Se siitä rakkaudesta. Se miehistä. Sisuuntunut Lainey julistautuu miehistä vapaaksi alueeksi – ei miehiä, ei ongelmia.

Onneksi Laineylla on ystävä ja kohtalotoveri Kit. Uusi työpaikka olisi tarjolla cornwallilaisessa perheessä, joka hakee avukseen tarmokasta pariskuntaa pistämään järjestykseen perheen kaoottisen arjen ja hankalan eläkeläisen. Mutta Kit ja Lainey eivät ole pariskunta. Hädässä pieni valhe tuntuu mitättömältä, ja niin ystävykset päätyvät keskelle hälisevän perheen sekamelskaa. Eniten Laineyn mieltä sekoittaa kuitenkin erään perheenjäsenen käytös. Se antaa syyn epäillä, etteivät Lainey ja Kit ole ainoita, joilla on salaisuus piiloteltavanaan.

Jill Mansellin romanttisten ja lämpimän humorististen romaanien vietäviksi ovat antautuneet jo miljoonat lukijat nuorista varttuneisiin. Eikä ihme, sillä Kaikki alkoi salaisuudesta saa auringon paistamaan suoraan sydämeen.

Jennifer McMahon: Talven lapset, 2020

Surun ja rakkauden sävyttämä kummitustarina.
Jennifer McMahonin Talven lapset on hitaasti kytevä ja arvoituksellinen tarina aavemaisista salaisuuksista, kohtalokkaista valinnoista ja siteistä, jotka ovat liian vahvoja katkaistaviksi.

Vermontissa sijaitseva West Hallin kylä tunnetaan arvoituksellisista katoamistapauksista ja vanhoista legendoista. Mysteereistä suurin on Sara Harrison Shean tapaus vuodelta 1908, jolloin hänet löydettiin kuolleena keskeltä lumen peittämää peltoa vain kuukausi hänen pienen tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen.

Shean entisellä maatilalla asuu 19-vuotias Ruthie äitinsä Alicen ja pikkusiskonsa kanssa. Eräänä aamuna Ruthie huomaa Alicen kadonneen. Etsiessään vihjeitä äitinsä makuuhuoneesta Ruthie löytää Sara Harrison Shean salaisen päiväkirjan lattialankkujen alta. Uppoutuessaan vuosisadan takaiseen mysteeriin Ruthie huomaa, ettei ole ainut, joka etsii jotakin kadotettua. Mutta kovinkaan routa ei voi peittää kaikkia salaisuuksia ikuisesti.

Ville Nummenpää: Kyy, 2020

Häikäilemätön esikoinen on rikosromaani ahneudesta, petoksesta ja väkivallasta.

Sebastian Salo on kolmekymppinen menestyvä yrityskonsultti. Hän tienaa hävyttömän hyvin, pukeutuu aina tyylikkäästi ja omaa miljoonan euron hymyn. Hän puhuu veden viiniksi ja myy vaikka talviturkkeja Saharaan. Isommatkin yrityspomot syövät hänen kädestään. Hänen katseensa ei väistä eikä hän häkelly koskaan. Kun Sebastian Salo katsoo kohti, hän näkee vain sinut. Hän sanoo sen, minkä tahdot kuulla. Miehet pitävät hänestä, naiset lankeavat hänen charmiinsa.

Rudolf Rankanen on toista maata. Entinen linnakundi, prätkäjengiläinen, pidäkkeettömän väkivaltainen mies. Mies, jota vain harva uskaltaa katsoa silmiin. Rudolfilla on kana kynittävänä Sebastianin kanssa. Rudolf odottaa malttamattomana, että pääsee sijoittamaan Sebastianin mullan alle, mielellään useampaan eri kuoppaan…

Miten Sebastian pelaa korttinsa, kun murhanhimoinen moottoripyöräjengi ilmestyy uhkaamaan uran nousukiitoa ja kavallusten lihottamaa pankkitiliä? Ville Nummenpään esikoisrikosromaani on kylmäävä satiiri ihmisistä, jotka tekevät ikäviä asioita raadollisin motiivein. Kun panokset ovat suuret, ihmishenki ei paljon paina.

Robert Seethaler: Kokonainen elämä, 2020

Hienosyinen ja elegantti romaani, jossa yhden miehen elämä avaa näkymän koko Eurooppaa muuttaneeseen vuosisataan. Vähäeleinen kertomus piirtää lukijan silmiin Alppien laaksot ja jyrkänteet ja koskettaa syvältä.Saapuessaan syrjäisään laaksoon Andreas Egger on vasta nelivuotias – tai niin arvellaan, sillä kukaan ei tiedä hänen tarkkaa ikäänsä. Laaksosta tulee hänen kotinsa loppuelämän ajaksi. Andreas on vahva ja neuvokas ja hänestä kasvaa arvostettu sekatyöläinen, joka sodan jälkeen raivaa laaksoon tietä junaradalle, sähkölle, valolle ja äänelle. Laakson suojissa koittaa myös päivä, jona Egger seisoo ensi kertaa Marien, elämänsä rakkauden, edessä. Ja se jona Marie onkin poissa. Eggerin kautta lukija todistaa siirtymän maatalousyhteiskunnasta sodan kautta nykyaikaan.

2019

Margaret Atwood: Testamentit, 2019

The Handmaid’s Tale -tarina jatkuu syksyn odotetuimmassa kirjatapauksessa.

On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina – ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?

The Handmaid’s Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä – ehkä enemmän kuin koskaan.

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut, 2019

Connorien perhe on yksi harvoja, joka yhä asuu idyllisessä mutta autioituvassa kalastajakylässä Kanadan syrjäseuduilla. Kalojen kadottua useimmilla perheillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois töiden perässä. Elättääkseen perheensä Aidan ja Martha Connor matkaavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Mutta pian heidänkin perheensä taitaa olla aika lähteä. Kuukausien vieriessä aiemmin niin onnelliset Aidan ja Martha ajelehtivat koko ajan kauemmas toisistaan.

Silloin kun ei soita harmonikkaa tai soutele tuloksettomille onkiretkille, heidän 11-vuotias poikansa Finn yrittää selvittää kadonneiden kalojen mysteeriä. Hän uskoo keksineensä tavan löytää kalat ja pelastaa ainoan kodin, jonka on koskaan tuntenut.

Heidi Köngäs: Mirjami, 2019

Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen – Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.

Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.

Toni Liemaa: Vaiennetut, 2019

Kun tutkiva poliisi nopeasti huomaa, että vuosi sitten murhatun helsinkiläisen ilotytön ja nyt Espoosta löydetyn opiskelijan murhatavat ovat hyvin samankaltaiset, herää epäilys sarjamurhaajasta. Keskusrikospoliisin Osmo Niku kutsutaan laajaan tutkintaryhmään selvittämään tekijää, joka on onnistunut peittämään jälkensä hyvin. Murhaaja ei suinkaan aio jättää työtään kesken vaan seuraava uhri on jo valittu. Alkaa kilpajuoksu poliisin ja murhaajan välillä, jossa murhaaja on askeleen Nikun tutkijaryhmää edellä.

Toni Liemaan kolmas dekkari jatkaa vakuuttavasti jännittävää Osmo Niku –sarjaa. Riihimäkeläislähtöisen, nykyisen Espoolaisen kirjailijan tarinan tapahtumapaikat sijoittuvat kirjailijan nykyisille kotikulmille.

Kaiho Nieminen: Sokkeli, 2019

Romaani rakkaudesta ja sodan julmuudesta.
Ihminen on eläinkunnan ainoa lajitovereitaan lahtaava peto. Mutta rauhantilassa, vahingoitettunakin, tuo peto on valmis kamppailemaan lajinsa jatkuvuuden puolesta ja rakentamaan kivijalkaa sen asuinsijan perustaksi.

Kun jatkosodan viimeisenä keväänä 19-vuotias Einari Karttunen löytää elämänsä naisen, hänen ikäluokkansa kutsutaan rintamalle. Einari joutuu pahimpaan paikkaan ja kuin ihmeen kaupalla selviää hengissä. Hänelle myönnetään Mannerheim-ristin ritarin arvonimi, mutta tunnustukset eivät korvaa taisteluissa vaurioitunutta mieltä. Rauhan palattua on luotava uudet perustukset elämälle kaupungissa, missä mikään ei ole, kuten ennen.

Kaiho Nieminen (s. 1941) on ollut vapaana kirjailijana vuodesta 1972 lähtien ja Sokkeli on jo hänen 19. romaaninsa. Kirjailijana hän liikkuu luontevasti eri vuosisadoilla ja kuvaa inhimillisellä tarkkuudella ja sympatialla sinnikkäitä pieneläjiä, yhteiskunnan pudokkaita ja onnekkaita veijareita.

Soili Pohjalainen: Valuvika, 2019 – myös e-kirjana

Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilovittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.

Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.

Ville Pynnönen: Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019

Riihimäki merkitsee useimmille vain pakollista seisoskelua rautatieasemalla, kun odotetaan jatkoyhteyttä jonnekin muualle. Mutta toki Riksu on muutakin kuin risteysasema. Käsipallokaupungin teatteri- ja museo-osaaminen on huomattu valtakunnallisesti. Kirjaston maine on legendaarinen. Tässäkin teoksessa mainittuun Vihreään taloon tullaan kuuntelemaan musiikkia Helsingistä asti. Siinä muutama syy, joiden vuoksi Rakkaan Riksun tekijä Ville Pynnönen (s. 1974) uskoo, että Riihimäki on hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Lisäksi Riihimäki on täynnä tarinoita.

Rakas Riksu sisältää yhdeksän Pynnösen sarjakuvanovelleiksi dramatisoimaa paikalliskertomusta. Kahdeksan niistä perustuu tositapahtumiin ja se viimeinenkin olisi aivan hyvin voinut tapahtua. Suuri Kurpitsa julkaisi kirjan yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa.

Aki Salmela: Eläimen varjo, 2019 (runokirja)

Aki Salmelan runokokoelman moderneissa eläinfaabeleissa ihmiset ja eläimet menevät iloisesti sekaisin.

Kun puhumme eläimistä, puhumme aina myös itsestämme. Kun katsomme toista, omat käsityksemme katsovat meitä takaisin. Eläimen varjon runoissa liikutaan ihmiselämän perustavien kysymysten äärellä: Mitä onni on? Mitä on rakkaus? Millainen on havainnon ja maailman suhde? Ja ennen kaikkea, minkälaista tarinaa me kerromme tästä kaikesta itsellemme.

”Elämä on jännityskertomus, jota maailma kirjoittaa hauraalle paperille ja katoavalla musteella; emme koskaan haluaisi tietää, miten se päättyy.”

Aki Salmela on saanut runokokoelmistaan Yleisradion Tanssivan karhun ja Kalevi Jäntin palkinnon. Eläimen varjo on hänen kahdeksas runokokoelmansa. Aki Salmela on myös kääntänyt paljon mm. amerikkalaista runoutta, viimeksi Rae Armantroutia.

Anni Saastamoinen: Sirkka, 2019

Hulvaton romaani Depressiopäiväkirjojen kirjoittajalta!

Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua.

Sirkka on se huomaamaton naapuri, joka on kiinnittänyt roskiskatokseen heippalapun ”ei muovipusseja biojätteisiin”. Sirkka on se työpaikan harmaa nainen, joka tekee työnsä tunnollisesti mutta jonka yksityiselämästä ette tiedä mitään. Tämän kirjan myötä tiedätte ja hurmaannutte.

Anni Saastamoinen on savolaisperäinen toimittaja, joka on hionut kirjallisen ilmaisunsa Twitterissä. Hänen ensimmäinen kirjansa Depressiopäiväkirjat nousi vaikeasta aiheesta huolimatta suureen suosioon. Sirkka on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Katja Seutu: Jäätyväinen, 2019

Runoteos maailman tilasta

ihmisen lapsi on hauras //
jäätähti, joka sulaa lasiin /
pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää /
yritys, joka jää yritykseksi //
lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi /
menee, metsä ilmakehä menee

Jäätyväinen on kirjoittamista siitä, mitä planeetallemme tapahtuu juuri nyt. Runoissa kuljetaan kauhun ja uhkan tuntemuksissa ja näkymissä, mutta etsitään mahdollisuuksia asettua uudelleen luonnon kiertokulkuun ja toivoon, kohdata siivekkäiden ja puiden katseet.

Katja Seutu (s. 1973) asuu Helsingissä ja on koulutukseltaan kirjallisuudentutkija. Seudun runoja on käännetty saksaksi ja tsekiksi. Jäätyväinen on hänen kolmas runokokoelmansa.

Johanna Sinisalo: Vieraat, 2019

Kun kuusivuotias Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla, hänen vanhempiensa maailma järkkyy. Siirin ja Essin perheessä lähes kaikki on siihen mennessä sujunut mallikkaasti: on kaksi kaunista lasta ja molemmat vanhemmat menestyviä uranaisia. Essillä on suosittu kahvila ja Siirillä kirjanpitoyritys. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on vanhempiakin haavoja. Suojeleeko lapsi jotakuta, onko perheen sisäpiirissä tuntematon uhka? Vai kostavatko menneisyyden haamut?
Vieraat valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi keväällä 2019. Nerokas moderni kauhutarina uppoutuu perheen sisäisiin asioihin, muille näkymättömiin. Kuinka hyvin oikeastaan tunnet läheisesi?

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista, 2019

Kirja, joka vie sydämesi
Loistavan vastaanoton saanut Elizabeth Strout ihastuttaa herkillä ja kipeän tarkkanäköisillä tarinoillaan pikkukaupungin asukkaista, jotka yrittävät ymmärtää elämää kaikessa sen kauneudessa ja rujoudessa.

Elizabeth Strout (s. 1956) on paljon luettu ja kiitelty yhdysvaltalainen kirjailija. Hän voitti vuonna 2009 Pulitzer-palkinnon teoksellaan Olive Kitteridge, josta on tehty myös Suomessa hehkutettu neliosainen tv-minisarja. Strout on syntyisin Mainesta ja hän on koulutukseltaan juristi.

Gabriel Tallent: Minun ikioma kultani, 2019

Neljätoistavuotias Turtle Alveston on selviytyjä. Lähimetsät ovat hänen valtakuntaansa, mutta kotona hän elää mielivaltaisen isänsä vallassa. Äidin kuoleman jälkeen perhe on ollut eristyksissä, ja koulussakin Turtle on outo lintu.

Sitten Turtle tapaa retkellään Jacobin. Jacob on hauska ja näkee Turtlen tavalla, jolla kukaan muu ei ole osannut katsoa. Vähitellen isä alkaa näyttäytyä sellaisena kuin on: henkisenä ja fyysisenä uhkana. Uuden ystävyyden myötä Turtlessa herää unelma vapaudesta. Paetakseen hänen on käytettävä niitä selviytymistaitoja, joita isä on hänelle opettanut.

Minun ikioma kultani käsittelee ihmisen kykyä selviytyä. Itsenäisyytensä puolesta kamppailevan Turtlen ääni kantaa läpi koko hurjan ja järisyttävän kertomuksen, jonka kieli hypnotisoi ja luontokuvaus huimaa.

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä, 2019 – myös e-äänikirjana

Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella. Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.

Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan.

Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa?

Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.

Raahelainen Pauliina Vanhatalo (s.1979) oli edellisellä romaanillaan Pitkä valotusaika (2015) Runeberg-ehdokkaana. Hän kirjoittaa salanimellä Veera Vaahtera chick lit -romaaneja ja on julkaissut myös kaksi omaelämäkerrallista teosta.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen, 2019 – myös e-äänikirjana

Sylvin tarina Kekkosen rinnalla.
Ensimmäinen nainen on historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta. Se on romaani naisesta, joka löytää itsensä ja kirjailijanäänensä ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen.

”- Eipä voi kovin monessa maassa ensimmäinen nainen yksikseen liikuskella.
– Minä en siihen lupia ala kyselemään.”

Julkinen rooli kätki radikaalin Sylvin, joka oli yhtaikaa ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallisuutta suosiva feministi. Vaativassa asemassaan hän varjeli itsenäisyyttään ja säilytti omat ystävänsä. Kun yksi tärkeimmistä, kirjailija Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, Sylvi lähtee Katerman mökin rauhaan. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall pohtii Sylvin muotokuvaluonnoksen äärellä, miten ilmentää veistoksella Sylvin monitahoisuutta. Voiko toista koskaan todella tuntea ja entä jos ei pääsekään kasvamaan omaan mittaansa?

Johanna Venho on palkittu runoilija ja kirjailija. Ensimmäinen nainen on Venhon ensimmäinen historiallinen romaani. Sylvin tarinassa Venho pohtii naisen elämänkaarta, identiteettiä ja itseilmaisun rajoja kudelmalla faktaa ja fiktiota, tarkasti ja herkästi.

2018

Pirkko Arola: Tuuliköynnös, 2018

Riihimäkeläisen Pirkko Arolan teos on Esterin kasvutarina pienestä, lahjakkaasta tytöstä aikuisuuteen ja sen ohi. Aitoa ja tallessa olevaa päiväkirjaa vapaasti mukaileva romaani on kertomus rakkaudesta, opiskelusta, toivosta ja kaipuusta.

Teos on realistinen suurten ikäluokkien kokemusten ja naisten vapautumisen kuvaus. Rakkauskertomus toivon tällä puolen.

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa, 2018

Flavia-sarja on edennyt kahdeksanteen osaansa. Flavia palaa neiti Bodycoten tyttökoulusta Kanadasta kotiinsa Buckshawin kartanoon Englannin maaseudulle. Riemuisan jälleennäkemisen sijaan Flavia kohtaa ikävän uutisen: Hänen isänsä on sairastunut, ja vierailu sairaalaan ei tule kysymykseen ennen kuin isän vointi paranee riittävästi.

Rasittavien sisarusten ja ärsyttävän serkun seurassa Flavia kokee Buckshawin kotikartanon samaan aikaan sekä liian levottomaksi että autioksi. Paetakseen sukulaisiaan Flavia tarttuukin oikopäätä tilaisuuteen auttaa pastorin rouvaa kuljettamalla viestin seudun erakoituneelle puunveistäjälle. Perillä häntä odottavat veistäjän eloton ruumis ja vieras kissa, joka on jostain syystä julman rikoksen tapahtumapaikalla kuin kotonaan.

Flavian uteliaisuus herää silmänräpäyksessä, ja synkät pilvet haihtuvat hänen mielestään uuden ratkottavan mysteerin edessä. Hän ei kuitenkaan voi aavistaa, kuinka perin pohjin johtolankojen vyyhdin päässä odottava totuus tulee hänen elämänsä mullistamaan.

Paula Havaste: Pronssitähti, 2018

Pronssitähti vie lukijansa neuvostoajan Viroon, Saarenmaalle ja Tallinnan eliitin notkuvien pöytien votkanhuuruun. Eestissä eletään vuonna 1949 veitsen terällä, toveri Stalinin silmäin alla. Villem on talonpoika, jonka intohimona on luontorunojen kirjoittaminen. Kun vaimo Vilja ehdottaa, että mies lisäisi aurinkoa kuvaavan runon nimeen yhden sanan, asiat alkavat tapahtua nopeasti: Villem voittaa runokilpailun, ja hänet kutsutaan Tallinnan kulttuurikeskukseen hakemaan kunniakirjaa ja pronssitähteä. Vilja varustaa miehensä matkaan ja pyytää tältä ainoastaan yhtä asiaa. Tuliaisiksi pitäisi löytää porsas. Tehtävä ei vaikuta vaikealta, mutta moni asia voi kuitenkin mennä juhlapäivällisen viinahöyryissä vikaan. Ja mikä pahinta, matka Siperiaan on äkkiä lyhentynyt kovasti.

Teemu Helle: Kahden kaupungin runot, 2018

Kahden kaupungin runot on Teemu Helteen kuudes runokokoelma. Runoissa liikutaan myös Riihimäen maisemissa.

Kaksintaistelu Teboililla:
miehellä on sodanaikainen kivääri,
melkoinen kanuuna
naisella bensapistooli
huulessa tupakka.

Rouva Lahtinen astuu
Kierrätyskeskuksen ovesta
laserkatseella.
”Lopettakaa se nujakka
tai heilautan laukkua,
sen mahassa on romanttinen
tiiliskiviromaani!”

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika, 2018

Viikko on pitkä aika, kun sen viettää perheensä kanssa.
Francesca Hornakin lämmin ja viihdyttävä romaani vie englantilaiseen maalaiskartanoon perimmäisen kysymyksen äärelle: miksi on vaikeinta elää juuri niiden kanssa, joita eniten rakastaa?

Mikäpä olisi parempaa kuin rauhallinen jouluviikko oman perheen kesken? Monikin asia, jos Birchin perheeltä kysytään. Mutta kun avustustehtävistä Afrikasta palaava lääkäritytär Olivia määrätään karanteeniin, tuntuu luontevalta, että koko perhe sitoutuu pysymään viikon neljän seinän sisällä. Vanhemmat ja aikuiset lapset saavat kerrankin tilaisuuden lähentyä. Erityisesti perheen äiti Emma on riemuissaan, mutta viikon aikana kulissit kaatuvat. Kaikilla tuntuu olevan enemmän salaisuuksia kuin hyvää tahtoa, eikä karanteenissa pysyminenkään ole niin yksinkertaista. Salaisuudet suorastaan tunkevat ovista ja ikkunoista sisään.

Francesca Hornak on toimittaja ja kirjailija. Hänen tekstejään on ilmestynyt mm. Sunday Timesissä, Guardianissa, Ellessä ja Cosmopolitanissa. Hän on julkaissut aiemmin kaksi tietokirjaa, ja Viikko on pitkä aika on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Olli Jalonen: Taivaanpallo, 2018

Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa.

Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi.

Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 2018

Kaksi mummia, kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Jari Järvelä on monipuolinen kotkalainen kirjailija. Tällä kertaa hän hyödyntää omia lapsuusmuistojaan. Kirjailijan omat mummit olivat sisällissodassa eri puolilla. Vaikka romaani on puhtaasti fiktiivinen, omakohtaisuus tuo siihen erityistä koskettavuutta.

Katja Kettu: Rose on poissa, 2018

Villinä leimuava rakkaustarina
Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.

”Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki.”

Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?

Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt.

Ennen Rose on poissa -romaania Katja Kettu on kirjoittanut mm. tietokirjan suomensukuisista intiaaneista, fintiaaneista. Hän on myös toimittanut antologian, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Näistä aihepiireistä kasvaa suuri tarina, joka on toiveikkaampi kuin todellisuus.

Katja Kettu tunnetaan voimakkaista, kieleltään täysin omaleimaisista teoksistaan. Hänen läpimurtoteoksensa Kätilö (2011) sai Runeberg- ja Kalevi Jäntin palkinnon, ja on yhä monille vuosikymmenen voimakkain kaunokirjallinen elämys. Ketun viimeisimmät teokset ovat romaani Yöperhonen (2015) ja yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maaria Seppälän kanssa tehty tietokirja Fintiaanien mailla (2016).

Tommi Kinnunen: Pintti, 2018

”On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä.”

Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.

Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Tommi Kinnunen (s. 1973) on poikkeuksellisen taitava ihmiskuvaaja, joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänen edelliset romaaninsa Neljäntienristeys ja Lopotti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

Katja Lahti: Lasitehdas, 2018

”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta – tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista.

Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.

Britt Karin Larsen: Finnskogen, elämän kehto, 2018 – myös e-kirjana ja e-äänikirjana

Finnskogen, elämän kehto on vangitseva historiallinen romaani Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista, ja heidän elämästään Suomalaismetsissä 1800-luvun puolivälissä.

Liina asuu ihmisiltä piilossa metsässä vastasyntyneen tyttölapsen kanssa. Lapsi on hänen, isän nimeä ei kukaan saa uhkaamallakaan tietää. Kun talvi on tulossa, Liina lähtee vaeltamaan lapsi selässään Norjan puolelle etsimään ruokaa ja mahdollisia sukulaisia.

Matkalla vastaan osuu Mustamäen Taneli, villimies, karhunkaataja ja hevostrokari, jolla huhutaan olevan miestappo tunnollaan. Alueen väestö ylenkatsoo suomalaisia ja huhut kertovat, että metsäkansa on pakanoita, jotka kainostelematta kylpevät yhdessä alasti niissä taloissa, joita he kutsuvat saunoiksi. Jotta tämä villi kansa saataisiin kuriin ja Herran nuhteeseen, asetetaan Suomalaismetsiin nuori norjalainen pappi. Nuhdesaarnoja pitävällä hengenpaimenella on kuitenkin omat heikkoutensa.

Finnskogen, elämän kehto on metsäsuomalaisista kertovan seitsenosaisen kirjasarjan aloitusosa. Sarja herättää eloon lähes unohdetun kappaleen suomalaisten historiaa. Finnskogen-sarja on myynyt Norjassa yhteensä yli 100 000 kpl ja saanut varauksettoman ylistävät kritiikit.

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani, 2018

Vihdoin työpaikka, jossa koirakin viihtyy!
Koirapuisto-ohjaaja: unelmapesti miehelle, jolla on matti kukkarossa. Vauhkonen, löysänahkainen luppakorva, ei ota kantaa, raottaa vain toista luomeaan.

Suvantovaiheeseen elämässään ajautunut mies hakee Suomen ensimmäiseksi koirapuisto-ohjaajaksi tukenaan Vauhkonen, vetelä kirpunkantoteline Tallinnasta. Vakanssi kiinnostaa satoja, jo valintamenettely kysyy neuvokkuutta. Koirien ja niiden omistajien sisintä purevasti luotaava veijariromaani ottaa kantaa monenlaiseen hännystelyyn, räksytykseen ja kuoppien kaiveluun. Dekkareista tunnetun kirjailijan hurttamaisen huumorin ja riipaisevan romanssin siivittämä tarina yllättää, viihdyttää ja antaa kutkuttavia vinkkejä työhönottohaastatteluihin.

Markku Ropponen tunnetaan varsinkin Kuhala-dekkareistaan, joiden erityismausteena on Kuhalan omaperäinen, sympaattinen koira Hippu. Koiranystävät ovatkin jo vuosia odottaneet Ropposelta Koirapuistoromaanin kaltaista hulvatonta herkkua.

Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme, 2018

Unohtumaton rakkaustarina uppoaa suoraan lukijaan sydämeen

Manhattanille, Brooklyniin ja Lähi-Itään sijoittuva romaani kuvaa Lucyn ja Gaben suhdetta Lucyn kertomana. Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat heittäytyvät toistensa syleilyyn syyskuun 11. päivän terrori-iskun aiheuttamassa kaaoksessa. Alkaa intohimoinen suhde, joka päättyy yllättäen kun Gabe haluaa tehdä jotain merkittävää ja lähtee sotavalokuvaajaksi Irakiin. Lucy taas keskittyy uraansa lastenohjelmien parissa New Yorkissa. Ainutlaatuinen ensirakkaus jättää kumpaankin elinikäisen jäljen: mikään ei voi koskaan korvata sitä mitä heillä kerran oli. Mitä jos he olisivat valinneet aikoinaan toisin?

Kyyneleet kihosivat silmiini samantien – vihan ja surun ja hämmennyksen ja pahan mielen kyyneleet. ”Gabe, Gabe”, hoin kerran toisensa jälkeen. ”Miten sinä saatoit?” onnistuin lopulta sanomaan. ”Miten sinä saatoit olla kertomatta minulle? Ja miten sinä saatoit kertoa minulle juuri tänään?”

Lucyn ja Gaben polut risteävät jälleen vuosia myöhemmin – mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Pirkko Soininen: Ellen, 2018

Tavoittelen totuutta, se on ainut totuuteni.

Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu – 45 vuoden ajan.

Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta ja itsenäisestä naisesta.

Firenzessä Ellen palvoo vanhoja mestareita ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja päiviä värittää kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilija Gordon Craigiin. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä – intohimoa maalaamiseen.

Jarkko Tontti: Perintö, 2018

Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.

Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.

Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.

Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.

2017

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, 2017

Siivoojan käsikirja on kokoelma yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin parhaita lyhyitä kertomuksia. Berlin oli jo eläessään pienen piirin arvostama mestari vaikka jäikin suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Yhdysvalloissa 2015 postuumisti julkaistu kokoelma sai kuitenkin sekä kriitikoilta että lukijoilta hurmioituneen vastaanoton ja nosti Berlinin koko lukevan yleisön tietoisuuteen. Berlinin säkenöivän yksinkertaiset mutta monitasasoiset ja melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kaduilla.

Lucia Berlin (1936-2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Berlin ammensi kertomuksiinsa omasta lapsuudestaan Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, yltäkylläisistä teinivuosistaan Chilen Santiagossa, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, elämänmittaisesta kamppailustaan alkoholismin kanssa sekä Berkeleyssä, New Mexicossa ja Mexico Cityssä viettämistään vuosista ja niistä monista työpaikoista, joilla hän elätti itsensä ja neljä poikaansa.

Kirjaan on tulossa jatkoa syksyllä 2018.

Peter Franzèn: Särkyneen pyörän karjatila, 2017

Sydämellinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani isoäidin syntymäpäivistä, jossa oikein mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua: perheen matriarkka Kaino täyttää 80 vuotta kotitilallaan. Paikalle tulevat kaikki Kainon aikuiset lapset ja lapsenlapset ja kortensa kekoon kantavat myös yllätysvieraat. Mutta jos juhlille oli käsikirjoitus, sitä ei näytä lukeneen kukaan, sillä iloinen jälleennäkeminen muuttuu pikkuhiljaa holtittomaksi sekamelskaksi.

Juhlapaikalle näyttää olevan vaikea päästä kolhuitta. Pihaa komistaa vanha traktori, jota koetetaan vähän väliä käynnistää. Vanhat kaunat pulpahtavat pintaan. Jostain löytyy pullo kirkasta, toinenkin. Uhkatilanteilta ei vältytä. Päästäänkö koskaan kakkuun asti?

Särkyneen pyörän karjatila hyväntuulinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani sukujuhlasta, jossa mikään ei oikein ota onnistuakseen. Se on Peter Franzénille täysin uusi avaus – hersyvä kansanomainen kyläkomedia, jossa ihmisten luonteiden ja käytöksen vajavaisuuksia katsotaan lämpimän huumorin lävitse.

Antti Heikkinen: Mummo, 2017 – myös e-äänikirjana

Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle.
”1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut.”
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.

Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.

Ben Kalland: Vien sinut kotiin, 2017

Markus kasvaa tiukan uskonnollisessa mutta lämminhenkisessä perheessä kolmen siskonsa kanssa. Kesät kuluvat Porkkalanniemen kesäparatiisissa, talvisin itähelsinkiläisestä lähiöstä lähdetään soittotunnille tai seurakunnan kokouksiin. Lahjakas pikkusisko Ellen soittaa jo nuorena isojen orkestereiden solistina, ja hänelle odotetaan kansainvälistä uraa.

Kun Markus on aikuisuuden kynnyksellä, perhe hajoaa. Ellenin upeasti soiva viulu vaikenee, eikä kaksoissisko Carolan nimeä enää mainita. Markus lähtee Yhdysvaltoihin töihin ja jää sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vien sinut kotiin asettaa vastakkain uskonnon säännöt ja perheenjäsenten välisen rakkauden. Se kertoo sisarusten murenevista siteistä, yhteisön pelottavasta vallasta sekä läheisistä, joista tulee menneisyyden aaveita.

Tiheätunnelmainen ja kaunis esikoisromaani palkitsee hyvien tarinoiden ystäviä, jotka haluavat pohtia itsensä pettämistä, oman ajattelun löytymistä ja sitä, kuka vierelle viimein jää.

Katja Kallio: Yön kantaja, 2017

Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle.

Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan. Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.

Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä.

Anneli Kanto: Lahtarit, 2017 – myös e-kirja

Lahtarit kertoo ilmajokelaisista pojista valkoisten sotaretkellä Vaasasta Viipuriin. Eri rekistereitä taidokkaasti hyödyntävä teos on tarkka ja todelta tuntuva kuvaus kansalaissodan kaoottisuudesta ja raakuudesta. Mosaiikkimaisesti rakennetussa historiallisessa romaanissa ääneen pääsevät nuorten suojeluskuntalaisten lisäksi niin jääkäri, rintamalääkäri, muonittaja, arkuttaja, englantilainen kääntäjä kuin suomenhevonenkin.

Kanto yhdistää romaaniin dokumentaarista ainesta: päiväkäskyjä, sanomalehtikirjoituksia sekä otteita muistelmista ja kirjeistä. Lahtarit ilmestyi kansalaissodan alkamisen vuosipäivänä 27.1.2017. Se on sisarteos Kannon romaanille Veriruusut (2008), joka kertoi punaisista naiskaartilaisista.

”Punikki vilahti väipährökseltä puiden välis. Tähtäsin ja ammuin sitä niinku mettänelävää. Se keikahti ison kiven taakse, enkä tiennyt, tapoinko minä sen. En ollut ennen ihmistä ampunut ja ilikiältä se tuntui. Parempi olisi ollut, jos en osunut.”

Anni Kytömäki: Kivitasku, 2017

1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. ”Minä en ole ihminen, minä olen tosikko”, 16-vuotias Helena ajattelee. Hän muuttaa Mustasaareen, lukee tutkimusmatkailijan kirjaa Pääsiäissaaresta ja haaveilee seikkailuista. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka.

1849. Sergei on uneksinut vallankumouksesta. Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää.

2012. Veka on menossa osastohoitoon, mutta antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, ehkä. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja odottaa.

Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaaksi valittu Kultarinta (2014) oli ylistys metsälle. Kivitasku kuljettaa lukijansa veden ääreen ja kalliolle. Järkälemäinen sukupolviromaani on kirkkaasti ajattelevan kirjailijan rohkea puolustuspuhe mielen ja ruumiin vapaudelle. Teoksessa rinnastuvat järisyttävällä tavalla kallioperä ja ihmisen aivot, oma peruskalliomme. Kirja kuvaa eri vuosisadoilla eläneiden Helenan, Sergein ja Vekan elämiä. Osista rakentuu kokonaisuus, jonka palat saa koota kirjan sivuilta ja omasta mielestään.

Heidi Köngäs: Sandra, 2017 – myös e-kirjana

Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.

Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.

Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät, 2017

Romaani ahneudesta, rakkaudesta ja unelmien hinnasta. Kuka maksaa lopulta laskun kenenkin onnesta?

Sanilla on unelma: nappulakengät, ja uusi pallo, pyöreä ja keltainen kuin aurinko. Ne hän voi kuitenkin saada vasta kun äiti on synnyttänyt lapsen ruotsalaiselle Susannelle. Sillä Susanne haluaa uuden vauvan, maksoi mitä maksoi, ja on tilannut sellaisen kaukaiselta kohdunvuokrausklinikalta.

Ruudusta hyllytetty tv-meteorologi Peter antaisi mitä tahansa, jos voisi vielä ennustaa helleaallon saapuvan. Sillä Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen. Eikö sen olisi jo aika tulla? Eikö olisi kohtuullista, että vuosien odotuksen jälkeen unelmat vihdoinkin toteutuisivat?

Marko Leino: Suo, 2017

Miss Suomi roikkuu tahmaisena julisteena huussin seinällä. Venäläinen sotavanki on enemmän omaa väkeä kuin häntä etsivät viranomaiset. Kontulassa harjoitetaan best practice -mallista liiketoimintaa verottomana ja laadukkain pesäpallomailoin. Yleisessä saunassa muistellaan kyllä sota-aikaa, mutta ehkä erilaista kuin mitä kansallinen kaanon meille kertoo, sissitoiminta kun on tapahtunut pitkälti miestenhuoneissa.

Marko Leinon yhdeksäs romaani Suo on pirstaleinen otos satavuotista Suomen tasavaltaa. Vuosilukujen mukaan nimetyt luvut eivät salli tavanomaista kronologiaa, vaan vuosikymmenten kokemuksia rinnastetaan, verrataan, näytetään kuinka kokemukset, puhetavat ja ylevät aatteet muuttavat muotoaan, nostavat päätään odottamattomissa paikoissa ja ajoissa.

Suon sirpaleista muodostuu kokonaisuus, joka ei ole suuri kansallinen kertomus, vaan satavuotinen hetteikkö, jossa ihmisten kohtalot välillä risteävät mutta useimmiten ollaan tavalla tai toisella yksin – jossa usein on parempi muistaa väärin koska todellisuus on sietämätön. Suurmiehiä syntyy ja kuolee tuolla jossain, mutta kukaan ei voi olla niin suuri ja uhkaava kuin oman ruokakunnan jäsenet.

Metti Löfberg: Nervosa, 2017

Yliopistossa vuodesta toiseen seilaava Kati ei syö, eikä onnistu näkemään kuihtuvan kehonsa todellista tilaa. Vaikka vaaka näyttää minimaalisen pieniä numeroita, katsoo peilistä aivan toisenlainen valtava olento.

Kotikutoista kannabismyymälää pyörittävä Jalmari ei pääse kiinni yhteiskunnan vaatimuksiin, eikä tahdo luopua savunkatkuisesta elämäntavastaan, vaikka haaveileekin paremmasta elämästä.

Kun Kati ja Jalmari kohtaavat Tampereen yössä, alkavat heidän tarinansa kietoutua yhteen. Pakkomielteet, pelot ja sairaalloiset käyttäytymismallit heittelevät molempia, mutta vaikka mikään ei mene niin kuin toivoisi, onnistuvat he jättämään toisiinsa jäljen, ja muuttamaan toistensa elämien suuntia lopullisesti

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa, 2017

Tom ja Karin odottavat esikoislastaan, kun Karinin vointi yhtäkkiä heikkenee ja hänet otetaan sairaalaan. Lapsi syntyy keisarinleikkauksella. Tom kiirehtii edestakaisin sairaalan pitkiä käytäviä, hän kulkee teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, hän kulkee elämän ja kuoleman välillä. Kun hän palaa sairaalasta vauvan kanssa kotiin, Karinia ei enää ole. Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se on vahva, tunteilematon ja kaunis kirja vuodesta, joka muutti kaiken. Se on kirja menetyksestä, kaiken kattavasta surusta, vanhemmuudesta ja elämästä, jota elää jokainen yksittäinen hetki kerrallaan.

Tom Malmqvist (1978) on runoilija. Joka hetki olemme yhä elossa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja oli Malmquistin läpimurto: kotimaassaan se oli vuoden kirjallinen tapaus, se on yhä lukijoiden rakastama, ja sille on myönnetty Ruotsissa useita palkintoja. Teos on Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä, 2017

Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotakin aivan muuta? Nesser punoo uskomattomia juonenkäänteitä tiiliskiviromaanissaan, jonka päähenkilöistä yksi on Lontoo, tuo ikuinen kaupunki. Håkan Nesser tarjoaa lukijalle täyteläisen kattauksen jännitystä romaanissaan Taivas Lontoon yllä.

Kuolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Kuka oli salaperäinen Carla, joka antoi Leonardille suljetun kirjekuoren Trafalgar Squarella vuonna 1968 ja veti samalla tämän mukaan itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan? Miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja The Watch Killer liittyy kuvioon?

Runsaassa ja arvoituksellisessa romaanissaan Nesser järjestää yllätyksiä niin lukijalle kuin kirjan henkilöillekin. Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Barbarotti- ja Van Veeteren -sarjoistaan. Taivas Lontoon yllä on Nesserin kaupunkisarjaan sijoittuva itsenäinen teos. Alkuteos: Himmel över London.

Alex Schulman: Unohda minut, 2017

Tarina äidin ja pojan suhteesta, alkoholiongelmasta ja sovinnon etsimisestä. Säkenöivän äidin tuttu ilo ja karisma vaihtuvat vuoroin vetäytymiseen, takertumiseen, yksinäisyyteen ja luovuttamiseen. Mitä täytyy tapahtua, ennen kuin poika pystyy tunnustamaan koko perheeseen vaikuttavan ongelman ja onko silloin jo liian myöhäistä auttaa? Milloin hän saa aloittaa oman elämän?

Kipeästä aiheesta huolimatta Schulman piirtää äidistään kokonaisen kuvan muistaen tämän myös lämpimänä, hauskana ja hellänä ihmisenä.

Alex Schulman on ruotsalainen toisen polven julkkis. Hänen suomalainen isänsä Allan oli tunnettu tv-tuottaja ja toimittaja. Alex vetää yhdessä kirjailija Sigge Eklundin kanssa yhtä Ruotsin suosituinta podcastia, jolla on 750 000 kuuntelijaa. Alex & Sigge -nimellä tehdään myös liveshow’ta.

Katja Seutu: Kuusilla mittaan aikaa, 2017

Kuusien luona seisominen ei ole romanttinen idylli. Kuusilla mittaan aikaa käsittelee aikaa, sen kulumista, kuluttamista ja sietämistä. Kirjoittava kulkija liikkuu vaihtuvissa vuodenajoissa ja paikoissa ja kohtaa hiljaisen läsnäolon, rajallisuuden ja katoavuuden.

Kirjoitin tyhjyydestä
kuin kahvikupista
jonka ihmiset
kohottavat huulilleen
ja maistavat.

Katja Seutu on Riihimäelläkin asunut, nykyään helsinkiläinen kirjallisuudentutkija. Kuusilla mittaan aikaa on hänen toinen runokokoelmansa.

Ilmar Taska: Pobeda 1946, 2017

Herkkä romaani kovasta ajasta miehitetyssä Virossa.

Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen oli sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla.
Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 on harvinaisen hieno ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä.

Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen. Pieni poika ei osaa yhdistää isän katoamista kilttiin Pobeda-setään, joka myötätuntoisesti kuuntelee yksinäistä lasta, vaan hakee turvaa yhä uudestaan sedän luota. Vaarallisia salaisuuksia on myös pojan tädillä, kuuluisalla laulajattarella joka yrittää päästä maasta rakastettunsa luo Isoon-Britanniaan.

Juha Vakkuri: Mannerheim ja saksalainen suudelma, 2017

Muistelmat, joita Mannerheim ei itse halunnut kirjoittaa. Mannerheim ja saksalainen suudelma on Juha Vakkurin ensimmäinen romaani 20 vuoteen ja samalla uusi aluevaltaus: intensiivinen historiallinen kertomus Suomen todellisista vaaran vuosista. Teos piirtää tuoreen kokovartalokuvan Suomen ensimmäisestä suurmiehestä, joka pelasti maamme kahdesti, ellei kolmesti.

Kirja on romaaniversio Vakkurin samannimisestä näytelmästä, joka tuli lokakuussa 2017 ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatterissa.

”Kun minä, Carl Gustaf Emil Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-Venäjän armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta Venäjällä, minulle jäi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. Lähdin Suomeen, koska sieltä olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. Sitä ei yksi vallankumous tehnyt tyhjäksi. Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. Minä opin tuntemaan mitä saksalainen suudelma merkitsi.”

Meritta Veilleux: Sovinto, 2017

Sovinto on kuulas ja raadollinen romaani erilleen viskatusta perheestä toisen maailmansodan myllerryksessä. Sen keskiössä on suomalainen Ingria, jonka tarinan kautta näytetään viattomuuden menetys ja sodan vaatimat uhraukset, mutta myös lämmön ja inhimillisyyden voima. Romaani muistamisesta, hyväuskoisuudesta, kohtuuttomista menetyksistä ja taiteen korjaavasta voimasta. Meritta Veilleux (Koivisto) on helsinkiläinen ja kansainvälisesti palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Häneltä on julkaistu ennen Sovintoa julkaistu kaksi romaania: Lontoolainen rakastaja (Otava, 2006) ja Poissa (Avain, 2011) sekä novelleja. Hän on toimittanut televisiodokumentteja sekä käsikirjoittanut ja ohjannut lyhytelokuvia, televisiosarjaa ja pitkiä fiktioelokuvia.

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas, 2017 – myös e-kirjana

Ystävyys, intohimo, aikuiseksi kasvaminen – mestarillinen kolmen sukupolven kuvaus vie 1960-luvulta tähän päivään.

Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu.
Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?

Kristiina Vuori: Filippa, 2017

Filippa Fleming, vallasnainen veljensä varjossa. Nuijasodan tukahduttaneen Klaus Flemingin nimi on jäänyt historiaan, mutta kuka muistaa hänen hennon, sisukkaan sisarensa Filippan? Filippa varttuu kahden voimakastahtoisen isoveljen varjossa. Kartanollaan Yläneellä Filippa on herratar, jota tottelevat lukuisat palvelijat ja lampuodit. Hänen karjansa on satapäinen, hän kasvattaa friisiläisratsuja ja vahvistaa käskynsä omalla sinetillään. Mutta omaa elämäänsä Filippa ei hallitse. 1500-luvun lain mukaan Klaus on sisarensa holhooja ja päättää tämän tulevaisuudesta. Miksi Klaus ei salli sisarelleen avioliiton onnea? Pelkääkö veli perintömaiden puolesta? Vai onko kyseessä jotain muuta, pahaenteisempää? Kristiina Vuori on historiallisen romaanin taituri ja uudistaja. Aiemmassa teoksessa Kaarnatuuli Vuoren päähenkilönä oli ensi kertaa historiallinen henkilö, ja tähän onnistuneeseen ratkaisuun Vuori on päätynyt myös kuudennessa romaanissaan Filippa.