Kosteikon suojassa

Veden pinta rikkoutuu, kun kaksi lintua kiitää sitä pitkin. Kuuluu kiukkuisia ääniä.

– Ne ovat nokikanoja. Siinä taitaa olla kosiokiista menossa, kaksi koirasta ja yksi naaras, kertoo Bird-Life Kanta-Hämeen jäsen ja lintuharrastaja Heli-Kirsi Pekkarinen kiikarit ja kamera kaulallaan.

Olemme Sammalistonsuon lintujen tarkkailulavalla Pekkarisen ja hänen miehensä Jarmo Lindstedtin kanssa. Sammalistonsuo on turpeennostoalue valtatie 54:sen kupeessa Riihimäellä. Aluetta kutsutaan myös nimellä vankilan pellot, sillä vuoteen 1972 saakka se kuului Riihimäen vankilalle, kunnes pellot myytiin Vapo-konsernille. Nykyisellään suo on osa Vapo-konsernia, mutta sen omistaa Kekkilä Professional.

Alueelle rakennettu kosteikko vesialtaineen on arvokas lepopaikka linnuille ja retkikohde lintuharrastajille. Tänä keväänä tarkkailulavan viereen myös rakennetaan pesimiskumpare törmäpääskyille, jotka ovat muutamana kesänä pesineet helposti sortuvissa multakasoissa.

– Tämä on yksi Sisä-Suomen parhaimpia lintukosteikkoja Etelä-Suomen alueella. Tämä on rauhallinen iso alue, jossa on vettä, suojaa ja ravintoa linnuille, Pekkarinen sanoo.

Sammalistonsuolla levätään ja ruokaillaan

Sammalistonsuolla voi tarkkailla lintuja ympäri vuoden, mutta ehdotonta sesonkiaikaa ovat kevät ja syksy, kun muuttolinnut ovat liikkeellä.

– Alue tarjoaa muuttolinnuille ruokaa ja lepopaikan, Pekkarinen kertoo.

– Tuolla taitaakin nyt potpottaa hanhet! Pohjoiseen ja tundralle muuttavat hanhet levähtävät Sammalistonsuolla yleensä joitakin viikkoja. Tänä vuonna hanhia on ollut tuhansia.

– Lintujen muutto alkaa jo helmikuun loppupuolella. Silloin tulevat rannikon sulapaikoille varhaiset vesilinnut. Linnut palaavat talvehtimisalueiltaan, kun ravintoa on saatavilla, hyönteisiä syövät linnut tulevat viimeisinä. Ensimmäiset kahlaajat taas lähtevät paluumuutolle jo kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin toinen emoista jää hoitamaan poikasia, Pekkarinen kertoo.

Haastatteluhetkellä huhtikuussa Pekkarinen ja Lindstedt luettelevat tarkkailulavalta näkyviä lajeja; laulujoutsenia, lokkeja, telkkiä, silkkiuikku, tukka- ja punasotka ja uivelopari, mustakurkku-uikku, isokoskelo, sinisorsia, nokikanoja, kottaraisia, tiaisia, käpytikka, peippoja ja kyyhkyjä. Hieman kauempana näkyy isoja valkoisia lintuja, ja pian taivaalla lentää äänekäs laulujoutsen.

Vieraina tikkoja, tiaisia, urpiaisia ja varislintuja

Kesäaikaan Sammalistonsuo hiljenee, kun paikalla olevat linnut piiloutuvat pesimään. Talvella iso osa linnuista on etelässä. Tavallisimpia talvilintuja alueella ovat tikat, tiaiset, urpiaiset ja varislinnut.

Pekkarinen liikkui ensimmäisen kerran Sammalistonsuon pelloilla jo 1970-luvullakoiriaan ulkoiluttamassa. Alueella ei silloin vielä ollut lampia, mutta paljon tilaa ja vähän ihmisiä, joten se houkutteli elämiä puoleensa.

– Lumikko, kärppä, kauris, supikoira, kettu, hirvi, saukko, vuosia sitten mäyräkin…,Pekkarinen luettelee eläimiä, joihin Sammalistonsuolla voi törmätä lintujen lisäksi.

Lintuharrastuksen Pekkarinen aloitti 1990-luvulla. Nyt hän jatkaa harrastustaan yhdessä miehensä kanssa.

– Tulemme tänne ja viivymme linturetkillä tuntikausia välillä paikkaa vaihtaen, Pekkarinen kertoo.

Pariskunnalla on mukanaan kamerat, kiikarit ja kaukoputket. Kaukoputkella voi havaita linnun jopa kilometrin päästä.

– Se riippuu hieman valon määrästä ja kohteesta; linnun koosta, asennosta, lentotyylistä ja siitä, mitä muuta linnun lähellä on, Jarmo Lindstedt kertoo.

Suurin osa havainnoista tehdään lintujen äänen perusteella. Siksi lintuja tarkkailessa hiljaisuus on tärkeää.

– Tämä on eräänlaista mindfulnessia ja koostuu pienistä tärkeistä hetkistä lintujen puuhaillessa omiaan tai vaikkapa siitä, kun kuripari tanssii, Pekkarinen sanoo.

Sammalistonsuo on luonnon aarreaitta

Sammalistonsuo on isolle osalle riihimäkeläisistä tuttu alue, mutta harva tietää millainen aarreaitta se on luonnolle. Muita lintuharrastajien suosimia paikkoja Riihimäellä ovat Juppalan lampi lähialueineen, Herajoen- vedenottamon ja vedenpuhdistamon pellot, Hatlamminsuo ja Silmäkenevan alue.

Pöllöille, kotkille ja haukoille tarvittaisiin isoja, luonnonvaraisia metsiä. Metsätalouden kasvattamat puut eivät sovi suurten lintujen pesäpaikoiksi, sillä ne kasvavat liian nopeasti eivätkä oksat kanna suuria pesiä. Ne eivät oikein ole metsiä vaan enemmänkin puupeltoja, Pekkarinen sanoo.

– Yksi BirdLife Kanta-Hämeen teemoista on linnuston suojeleminen ja lähiluonnon säilyttäminen.

BirdLife Kanta-Häme on Bird-Life Suomen jäsenyhdistys ja paikallinen lintuharrastajien seura, jonka kautta saa tietoa lintuharrastuksesta, linnuista sekä voi osallistua retkille ja lintukursseille.

Luonnonvaraiset alueet ovat oleellinen osa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Maapallon lintukannat ovat merkittävästi pienentyneet, ja suurimpina syinä pidetään luonnonvaraisten alueiden katoamista ja maanviljelyn hyönteismyrkkyjä. Ja on luontoalueilla valtava merkitys myös ihmisen hyvinvoinnille.

– Me toteudumme ihmisinä eri tavoin erilaisissa paikoissa suhteessa kulloiseenkin ympäristöön. Täällä Sammalistonsuolla, rakentamattomassa ympäristössä, ihminen on osa luontoa ja luomakuntaa ilman niitä vaatimuksia, joita rakennettu ympäristö ihmiselle asettaa, Pekkarinen sanoo.

Kati Ala-Ilomäki