Jukka Jalosen Riihimäki on rento, maanläheinen ja rehti

Riksuun rakastuneet on juttusarja, jossa riihimäkeläiset kertovat ajatuksiaan kotikaupungistaan.

”Maanläheistä, rehtiä porukkaa. Omalla tavallaan nöyriä, eivät leiju liikaa. He arvostavat itseään, mutta myös muita.”

Näin riksulaisuuden ytimen tiivistää Jukka Jalonen, joka tunnetaan Leijonien jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana. Määritelmä tuntuu istuvan varsin hyvin myös Jaloseen itseensä, paljasjalkaiseen riihimäkeläiseen, jonka uran kivijalka muovautui Riksun hiekkakentillä ja keskusurheilukentän jäillä. Sekä eräällä tietyllä savisella lammella, jota ei enää ole – sen kohdalla kulkee nykyisin maantie 54.

Kun syksyisin alkoi olla pakkasta sen verran, että pieni lampi jäätyi, sinne kiiruhti Jukka kavereineen. Kolmen kilometrin matka Otsolasta lammelle taittui polkupyörällä, isompana mopolla. Hinku kiekkoa pelaamaan oli niin kova, että luonnonjääkin kelpasi.

1970-luvun Riihimäellä sarjaottelutkin pelattiin ulkojäillä, ja vieläkin Jalonen muistaa paikallisia nimiä, joita poikasena fanitti.

”Laiho-nimisen pelaajan lempinimi oli Hyykä. Sillä oli kova lyöntilaukaus, ja sillä oli tapana heittäytyä kiekon eteen”, hän muistelee.

Riksun junnu ei osannut edes haaveilla siitä, että aikuisena hän valmentaisi liigajoukkeita Suomessa ja ulkomailla ja toisi Leijonat MM-kisoista kotiin kultamitalit kaulassa.

”Parempi, etten osannut. On viisaampaa vain elää hetkessä ja nauttia siitä”, hän sanoo.

Kavereina Viita ja Puonti

Vapaahetket täyttyivät jääkiekon lisäksi myös fudiksesta ja yleisurheilusta. Totta kai lapsuudessa myös rymisteltiin metsissä Otsolan kulmilla, rakenneltiin majoja.

”Oli hyvä, tiivis kaveripiiri, josta monien kanssa olen vieläkin tekemisissä”, Jalonen sanoo.

Kavereita olivat vaikkapa Jari Viita, joka nykyisin tunnetaan käsipalloseura Cocksin päällikkönä, sekä Kalevi Puonti, josta tuli isona huumepoliisi ja kirjailija.

Riksun liikuntapaikat tulivat myöhemmin tutuiksi myös Jalosen pojille Jesperille ja Jimille, kun perhe oli ulkomaanvuosien jälkeen päättänyt asettua pysyvästi Riihimäelle vuonna 2001.

”Lasten koulunkäynnin takia se tuntui hyvältä ratkaisulta. Oli sukua ja ystäviä lähellä, sama kieli ja kulttuuri”, Jalonen sanoo.

Pian valmentaja havaitsi pyörivänsä jäähallilla myös vanhemman roolissa, kun molemmat pojat innostuivat kiekosta.

“Saan olla rauhassa”

Jalonen sanoo, että valmennustyön kannalta Riihimäen sijainti on ollut ihanteellinen.

”Täältä pääsen äkkiä joka ilmansuuntaan seuraamaan pelejä.”

Hän kuvailee myös, että oman työn kannalta on helpottavaa, että Riihimäki ei ole erityisen fanaattinen kiekkokaupunki, vaan on profiloitunut enemmän pesäpallo- ja käsipallokaupungiksi.

”Kiekkoa täällä seurataan rennosti. Toki minut tunnetaan työn kautta ja jääkiekostakin jutellaan mielellään, mutta saan silti olla rauhassa”, hän sanoo.

Paineisen työn vastapainoksi vapaa-aika Riksun Uhkolassa sujuu usein vain kotosalla rauhoittuen.

”Lähinnä mietitään vaimon kanssa, että mennäänkö Prismaan vai Cittariin. Enää ei jaksa edes käydä maauimalassa ottamassa aurinkoa kuten ennen”, Jalonen vitsailee.

Riihimäen jäähalli on nimetty Jukka Jalosen mukaan JJ-areenaksi. Nimikkopuistokin hänellä on, ja siellä plakaattiin ikuistetut luistimenkuvat sekä ääniteos, josta kuuluu kaukalon ääniä.

”Hyvältä se tuntuu”, Jalonen sanoo.

”Koen, että minua arvostetaan. Täällä taidetaan tietää, että olen aina ollut riihimäkeläisyydestäni ylpeä.”

 

Jukka Jalonen

• Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja.
• Syntynyt 1962 Riihimäellä.
• Asuu Riihimäellä.
• Opiskellut liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistossa.
• Valmentanut monia joukkueita Suomen Mestiksessä ja SM-liigassa, Italian ja Englannin pääsarjoissa sekä KHL:ssä.
• Valmentanut Leijonat kolmesti maailmanmestaruuteen: nuorten joukkueen 2016 sekä aikuiset Leijonat vuosina 2011 ja 2019.
• Perheeseen kuuluvat vaimo Sari sekä pojat Jesper ja Jimi, jotka myös työskentelevät jääkiekon parissa.

Kaisa Hako