Ilves-tölkki: talouslasista sisustusesineeksi

Suomalaisten lasitehtaiden lasiset säilöntätölkit 1900-luvulta ovat suosittuja sisustusesineitä. Riihimäen Lasinkin tölkkejä komeilee monen kodin hyllyissä.

Viime vuosina sisustusblogien kuvissa on näkynyt jykeviä lasipurkkeja, jotka on täytetty milloin milläkin: joskus hiekalla, joskus marjoilla, joskus vaikkapa legoilla. Nopealla vilkaisulla nämä lasipurkit voisivat olla mitä hyvänsä purnukoita, mutta tarkka katsoja huomaa kuvan purkin kyljessä.

Vaatimattomuutensa vuoksi lasipurkit sopivat monenlaiseen sisustukseen ja käyttötarkoitukseen. Osa sisustajista on hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia purkkeja he asuntoonsa päästävät ja purnukassa pitää olla juuri oikea kuva. Osa suosii Karhulan Lasin karhutölkkejä, toisille kelpaavat Riihimäen Lasin Ilves- ja neliapilatölkit.

Ilves oli vuonna 1910 perustetun Riihimäen lasitehtaan liikemerkki ja sen oli suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio. Myös muut suomalaiset lasitehtaat valmistivat purkkeja.

Lasipurkkien todellisen arvon ymmärtää kuitenkin vasta, kun tuntee niiden historian.

Kasvattava työyhteisö

– Olen sellainen peruslasitehtaalainen, kertoo Anita Elomaa, joka aloitti työskentelyn Riihimäen lasitehtaalla 17-vuotiaana.

Lauseessa on hitunen vaatimattomuutta. Elomaan isä oli nimittäin Aimo Okkolin, joka oli Riihimäen Lasin tunnettu kaivertaja ja muotoilija.

Elomaa kasvoi Riihimäen lasitehtaan ympäristössä hyttikorttelissa, jossa oli parhaimmillaan kaksitoista rakennusta tehtaan työntekijöille. Nykyään hän on eläkkeellä mutta vetää edelleen tutustumiskierroksia vanhan lasitehtaan alueella.

Riihimäen Lasi oli tärkeä työnantaja 1900-luvun alkupuolella. Aluksi työntekijöitä tehtaalla oli 57, enimmillään töissä oli noin 1200 työntekijää. Muita suuria työnantajia Riihimäellä olivat muun muassa Paloheimon tehtaat, Sakon asetehdas, Valtion rautatiet sekä varuskunta.

– Ihmiset kiersivät töissä näissä tehtaissa. He pyrkivät aina sinne, mistä saivat parhaimman palkan, Elomaa kertoo,

Lasitehtaan alueella vallitsi yhteisöllisyys.

– Alueella kaikki hoitivat ja komensivat kaikkien lapsia. Hyttikorttelissa asui paljon erilaisia ihmisiä ja mielenkiintoisia luonteita, mutta ketään ei jätetty yksin, ei vanhuksiakaan. Heille kannettiin vedet ja heistä pidettiin huolta. Se oli hyvin kasvattava yhteisö, Elomaa muistelee.

Tällaisessa ympäristössä Ilves-purkkeja alettiin valmistaa 1910-luvulla. Lasitölkkejä oli toki puhallettu Suomen alueella jo 1700-luvulta lähtien, mutta koneellinen valmistus mahdollisti tehtaiden välisen brändäyksen. Kuluttajille se näkyi tölkkien kyljessä olevina kuvina.

Kestävä talouslasi

Ilves-tölkit ovat talouslasia. Talouslasille oli kaksi vaatimusta: sen tuli olla mahdollisimman yksinkertaista, mutta myös mahdollisimman kestävää. Jääkaappeja ei ollut, joten lasipurkkeja käytettiin säilömiseen. Eri tarkoituksiin oli erikokoisia purkkeja ja niillä oli omat nimensä. Esimerkiksi Ihanne-purkit olivat suoranmallisia ja niitä valmistivat eri tehtaat.

– Ihanne-purkkeja tehtiin sekä matalina että korkeina. Matala malli oli tarkoitettu suolakurkuille ja hilloille. Ihanne-purkissa ei ollut vielä peltikantta, vaan ne olivat niin kutsuttuja rantupurkkeja eli narupurkkeja. Niihin laitettiin voipaperi kanneksi ja kangas suojaksi, jotka sidottiin narulla, Elomaa kertoo.

Peltikannet purkkeihin saatiin 1930-luvulla. Aktiivisessa talouskäytössä tölkkejä oli aina 1970-luvulle saakka, kunnes pakastimet yleistyivät kodeissa. Lasitölkkien historia nivoutuukin siis osaksi suomalaisen perhearjen historiaa.

Kuvateksti: Lasiset tölkit olivat Suomessa arjen perusta 1700-luvulta 1970-luvulle, sillä niissä säilöttiin ruokaa.

Kati Ala-Ilomäki